Blogi
Pari sekalaista sanaa
lauantai 1.12.2007 klo 23.31 (tallennus 1.12.2007 klo 23.54)
Huristelin Turusta parisen tuntia sitten kotiin. Kävin siellä moikkaamassa tosi ihanaa ihmistä sekä aikidoimassa. Leikkaan heti huhuilta siivet: tuo tosi ihana ihminen on naimisissa, joten mistään sellaisesta, mitä luulit, ei ole kyse. 
Ajelu oli muuten ihan mukavaa mutta. Mutta se kiilailu tyhjällä moottoritiellä ihan eteen 10-20 metrin päähän! Kaistan vaihtaminen ilman vilkkua vielä lisää vitutuskerrointa. Ylinopeus, josta kävin hakemassa perjantaina eli eilen sakkolapun, vielä menee, jos muuta liikennettä ei vaaranneta. Tosin yleensä ylinopeutta ajettaessa vaarantaa ainakin itsensä, vaikka kuinka kiva Audi R8 tai viissatanen BMW M5 olis alla. Joo, oon katsellu kai liikaa Fifth Gearia ja Top Gearia. Mutta toi kiilaaminen ohituksen jälkeen ihan eteen vaikka edessä on tyhjä baana pännii!
Otin siemauksen Crowmoorin tosikuivasta siideristä (eli hinttiviskistä ja tälläistä tekstiä tulee. Pitänee yrittää saada tämä avautuminen loppuun ennen puolilitraisen ehtymistä. Turussa olis ollu illanvietto graduoinnin päätteeks, mutta en yksinkertaisesti jaksanu mennä Ruissaloon. Soitto eräälle baarissa yhdellä olleelle kaverille sai aikaan tahtoo-päästä-kotiin-tuntemuksen. En tiedä kuvittelinko vai en, mutta pari aikidotuttua vaikuttivat pettyneiltä, kun en menny iltaa viettämään. Kaverikin kuulosti pettyneeltä.
Jossain Lohjan länsipuolella mietin, soittaisinko jollekin ja kyselisin huomisen suunnitelmia. Päätin olla soittamatta, koska totesin kellon olevan sen verran, että moni vetelee mahdollisesti pohjia ennen ties kuinka monensia pikujolujaan tänä vuonna. Mulla niitä on takana tasan nolla ja ens viikolla saa luvan olla se ainoa pikujolu peli-illan merkeissä. 
Häkellyin nyt iltasella ratissa, kun tajusin olleeni täysin ajatuksissani yli kymmenen kilsan verran mutta nopeus oli pysyny tasaisena ja omalla kaistalla ajelin. Häkellyin siis, miten automaattista matka-ajo mulle on. Tässä kohtaa en tarkoita, että olisin elämää parempi autoilija! Sitä automaation tasoa ihmettelin vaikka vakionopeudensäädin on haaveena seuraavaan menopeliin joskus seuraavan vuosikymmenen puolella ja muutenkin käsikäyttöinen ja varsin automatisoimaton Pököttini on.
Olen miettiny myös, mitkä asiat ovat mulle rakkaita ja tärkeitä. Ehkä niistä joskus toiste. Nyt on liian tyhjä pää. Ehkä huomenna sitä pitää tuulettaa jossain kivassa aktiviteetissa... Kippis!