Blogi
Keilaamista ja pimeitä ihmisiä
torstai 4.10.2007 klo 22.48 (tallennus 4.10.2007 klo 23.19)
Taitaa olla tullut syksy, kun ei meinaa nähdä ihmisiä ihan just ennen niiden juoksemista liikkuvan peltimuovikasan alle. Luullaan taas, että sateen ja muutenkin pimeän läpi näkyy lasittuneiden silmien katse. Hienointa oli eilen, kun treeneihin ajellessa käännyin Tiksin urheilutalon parkkikselle vain huomatakseni muutaman metrin päässä edessäni olevan täysin tummissa vaatteissa fillarilla ajeleva noin 15v teini. Sen perässä tuli toinen. Kello oli siis yli 20 eikä pojilla ollut edes fillareissa mitään valoa tai edes heijastavaa pintaa. Heijastimet taas esille, hyvät suomalaiset! Taas jokavuotinen syyspimeä on meidät yllättänyt! 
Juuh, taas on mennyt tovi, kun oon tänne kirjotellu. Sen sijaan on ollu tosi nörttimäinen olo, kun on ollo kummallinen inspis raapustella webbisivuja. Tänään sellanen oli töissä ja lähdinkin sielä vartin vaille kasi. Sen jälkeen oli vieläkin inspistä, joka tosin rapisi tämän läppärin wlanin takkuilun myötä. Sain tilanteen taas hallintaan mutta ei enää varmaankaan jaksa Emacsille höpistä sekavia.
Kuopiossa tuli käytyä. Sen reissun myötä miittikynnys kohosi vitutuksen kasvaessa. Miksi, oi miksi, ihmisten on pakko juoda? Ihmettelen sitä vieläkin. Parasta oli alkuilta, kunnes väki alkoi vähentyä portsarien toimesta. Pelattiin majoittajamme luona erästä sanaselityspeliä ja mentiin hohtamaan keilaradalle. Heiluin keilauksen loppuun saakka kamerani kanssa ja sen jälkeen olinkin sydän syrjälläni jättäessäni noin 1,5 kiloeuron edestä omaisuuttani alle kahden metrin päähän baarin ulko-ovesta. Keilaaminen oli kivaa varsinkin silloin, kun sain kuulan pysymään kourujen välissä. Kaadonkin muistan saaneeni mutta sen jälkeen kolme heittoa päätyivät kouruihin. 
Paluureissulla onnistuin pääsemään itsekin kuvaan, nimittäin ylinopeuskameraan. Nopeusrajoitus olikin tipahtanut parillakymmenellä, joten tutkassa oli 102 km/h 80km/h alueella. Odottelen tuomiotani sakkoni suuruudesta. Kummasti sen jälkeen en ole ajanut mittarin mukaan yli 10km/h ylinopeutta missään tilanteessa. Nopeusmittauspisteiden mukaan jellonan mittari on melkoisen tarkka: viisarin ollessa suunnilleen 85 viivalla digitaalinäyttö vilkutti 82. Kohta pitäis toi sinipeto huoltaa ja katsastaakin. Rahanmenoa ei voi edes estää.
Viime perjantaina olin myös keilaamassa. Tällä kertaa oltiin yheksän tyypin porukalla Talissa lähes tyhjässä mestassa. Heittelytkin sujuivat paremmin kolmen sarjan aikana: 82-103-99. Kahdessa vikassa oli jopa kaatoja (monikossa nimenomaan) ja pari paikkoa. Myös pallon heiluttelu sujui paremmin miellyttävämpien pallojen löytymisen myötä. Myös omiin jalkoihin kompurointi auttoi tilannetta. 
19. päivänä olis duuniporukan illanvietto, johon kuulunee myös keilojen kaatamista. Saa nähä, mitä silloin tapahtuu...
Ens viikonloppuna on tuossa Jukaran salilla kotimaisten opettajien leiri. Taidan siellä käydä kääntymässä mutta ei koko leiriä kroppa kestä. Sain kasvattiseurastani omakohtaisen sp-viestin, jossa oli syksyn jäsentiedote vaikka en ole jäsenmaksuani maksanut tänä vuonna. Ehkä sen voisin maksaa ja anoa ensi vuonna 15. vuotenani vapaajäsenyyttä.
Ens viikolla alkaa duunissa liikkumispisteiden keräily. Jokaisesta liikutusta puolituntisesta saa pisteen. Ehkä tuo ja Jukara-posti voivat olla ne pienet perseelle potkaisut, jotka tarvitsen lähteäkseni liikkumaan taas. Kynnys on ollut korkeampi kuin uskoin. Ai niin, kävin nimipäiväni pitkästä aikaa Korkkiksessa kamerani ja ystäväni kanssa. Mukavaa oli vaikka saukot jäi näkemättä. 