Blogi
Liikunnalliselta vaikuttava otsikko ;)
maanantai 21.1.2008 klo 22.29 (tallennus 21.1.2008 klo 22.50)
Kolme viikkoa tätä vuotta mennyt. Mitä jäänyt käteen? Pikaisesti katsoen ainakin aktivoituminen on hyvällä alulla: aikidoa viidesti, sulkista kerran, keilausta kerran (mutta silloin oltiin kahdestaan puoltoista tuntii), isukin nähny kahteen kertaan (yhtä monta kertaa nähny miehen kai edellisten neljän vuoden aikana) ja isoäidin kämpässä käyty myös kahteen kertaan. Mummu muutti pari vuotta sitten, joten oli jo korkea aikakin. Leikin parina viikonloppuna ylitöiden säestämien työviikkojen välissä tikipoksin asentajaa isukille ja mummulle. Uusien laitteiden kanssa on aluks vaikeaa, mutta silti kummassakin osoitteessa saatiin kanavat jotenkin kadoksiin... Hyvä syy mulle heittää oma tikipoksi kellariin helmikuun lopussa ja säästää melkein neljäkymppiä tv-luvan ja kanavapakettien muodossa. 
Valokuviakin oon räpsinyt. Loppiaisena käytiin kaverin kanssa Korkkiksessa, mistä on räpsyissä muutama kiva kuva jo. Lisäks kävin moikkaamassa erästä ekala Suomen idols -kaudelta musiikkimaailmaan porhaltanutta perhetuttua toissa lauantaina Kontulassa. Siellä oli pokkari mukana ja muiden pyytäessä jannulta signeerauksen ja halin työnsin kännyni sille ja pyysin numeron. Eilen ollessani varsin vilkkaan sunnuntain päätteeks miitissä On the Rocks'issa huomasin näkeväni pari Idols-jannua lavalla jammailemassa. Niitä en tunne henkilökohtasesti enkä menny pyytämään nimmaria saati puhelinnumeroa. 
Nyt on nuhan alku päällä. Ehkä syy on ressaantumisessa ja vähissä yöunissa sekä tupakansavussa vietetyssä ajassa faijalla reilu viikko sitten (3-4 tuntia oli liikaa näin herkkänenäiselle). Jos kuitenkin pystyis käydä keskiviikkona aikidotreeneissä niin olis henkisesti parempi olla... Perjantaille frendi miettii keilausta ja saunottelua. Pitää ottaa suht rauhallisesti, koska lauantaillekin on kiinnitys parin tunnin keilaamiseen Ruusulassa. Hgin urheilutaloon en enää mene keilaamaan, koska toissaviikon perjantain keilaaminen ei ollu siellä kivaa. Mun lempparipaikka edelleen on Tali vaikka en osaakaan keilata kuin tuurilla.
Helmikuun alkupuoliskolle olis suunnitteilla isompi keilaustapahtuma: ideana olis koota ainakin 20 hengen porukka viettämään pe- tai la-iltaa mitä luultavimmin Talissa...
1 kommentti
Mielen kaaoksen siivousta
perjantai 28.12.2007 klo 22.38 (tallennus 28.12.2007 klo 22.40)
Ajattelin kumota nyt vuoden viimeisenä perjantaina muistelot, mitä tähän reikäjuustoon on jäänyt. Päällimmäisenä on sanottava tämän hetken vetämättömyys, lievä masentuneisuus ja tyytymättömyys. Kuitenkin tunnen samalla jollakin tavalla olon tyytyväiseksi siihen, mitä on, mutta pääosin olo on tyhjä. Ehkä osansa fiiliksestä on mustalla talvella. Kaipaan niin lunta! Onneks pääsee luistelemaan tekojäälle. Sellaiselle saatan olla menossa huomenna ja/tai sunnuntaina. Ehkä aloitan energian keräämisen nyt tänä viikonloppuna käymällä myös aikidotreeneissä kumpanakin päivänä. Pitänee varoa ylikuntoa. 
Kiitos Minyalle oikein mukavasta pikkujoulusta. Kiitos myös mielestäni syventyneestä ystävyydestämme. Voi olla, että pölisen höpöjä, mutta olet mainio pakkaus jopa haukottelevana. Kiitos myös kaikille elämässäni pysyneille rakkaille ihmisille ja uusille aidoille tuttavuuksille, joita olen tänä vuonna tavannut ja joihin olen tämän vuoden aikana paremmin tutustunut. Pyydän samalla anteeksi heiltä, joille olen kiukutellut tämän vuoden aikana aiheesta tai varsinkin aiheetta.
Kaiken kaikkiaan takana on henkisesti tosi rankka vuosi. Erityisesti työrintama on tyhjentänyt akkuja eikä fyysisen kunnon rappeutuminen alkuvuoden aikana yhtään tilannetta helpottanut. Tästä oppineena päätin tehdä parannuksen ja alan oikeasti huolehtimaan itsestäni. Myös parin viikon takainen hautajaiskeikka avasi silmäni huolehtimaan suhteistani sukulaisiini. Sain nimittäin 12 tunnin kuluttua edellisen kirjauksen raapustamisesta kuulla kummitätini kuolleen. Tein ensimmäistä kertaa kuvan kolmesta ottamastani kuvasta. Vasemmalla oli eräs räpsyissäkin oleva Nallikarilla otettu auringonlasku, joka vaihtui keskellä melko nopeasti häilyen lumiseen linja-autopysäkkiin. Keskellä oli elokuinen hymyilevä kummitätini katsomassa ylöspäin. Tein kummisedälleni ja hänen tyttärelleen omat kuvat (20x36cm) kehyksissä ja jätin kukkakimpun ostamatta. Olivat erittäin ihmeissään ja iloisia saadessaan pitempiaikaisen muiston vaimostaan ja äidistään. Väittivät kuvan olevan ammattilaisen tekemä mutta yritin sanoa, että ihan eka kerta tuollaisen kuvan tekeminen oli mulle. Samalla reissulla huomasin, että maailmankatsomukseni on muuttunut. Se on irtautunut varsin paljon ev.lut. näkemyksestä. Mutta suru - varsinkin muiden suru - sävähdytti jälleen kirkossa ollessa.
Tämä joulu oli tylsä, joskin sain ilahdutettua aattona kotiväkeäni. Olin lahjojen arvosta päätellen kamalan kiltti vaikka omasta mielestä oon ollu tänä vuonna sangen itsekäs ja erakko, mitä tulee suhteiden ylläpitoon läheisiini. Isälleni en ole viime vuoden isänpäivän jälkeen puhunut, koska haluan, ettei yhteyden ottaminen ole aina minun kontollani. Tekstarilinjalla ollaan oltu joulut, synttärit ja nimpparit. Lisäksi olen lyönyt laimin täysin Itä-Vantaalle muuttaneen isäni äidin. Sille asialle pitää tehdä jotain ihan alkuvuodesta! Eikä tässä vielä kaikki! Nimittäin olin taas tylsä kummisetä. Ens vuoden aikana dementoituvan pääni mukaan kummipoikani täyttää 15v ja pääsee kaiketi ripillekin. Kasan päälle lisään vielä kaikki sukulaiseni, joita on tullut nähtyä vain pääosin hautajaisten tai muiden ikävien tapahtumien johdosta.
Koska en harrasta uudenvuodenlupauksia (onhan tuo yhdyssana?), julistankin tähän päätökseni: aion parantaa oloani monilla eri tavoilla. Aion liikkua, puuskuttaa (jotkut saattavat kutsua sitä urheiluksi), ihastella pieniä asioita, huomioida läheisiäni enemmän, pitää kotiani paremmassa kunnossa ja olla positiivinen. Aion myös suoriutua aiempaa paremmin webmasterin pestistäni, joka ainakin alkuvuoden aikana tulee työllistämään enemmän.
2 kommenttia
Pari sekalaista sanaa
lauantai 1.12.2007 klo 23.31 (tallennus 1.12.2007 klo 23.54)
Huristelin Turusta parisen tuntia sitten kotiin. Kävin siellä moikkaamassa tosi ihanaa ihmistä sekä aikidoimassa. Leikkaan heti huhuilta siivet: tuo tosi ihana ihminen on naimisissa, joten mistään sellaisesta, mitä luulit, ei ole kyse. Ajelu oli muuten ihan mukavaa mutta. Mutta se kiilailu tyhjällä moottoritiellä ihan eteen 10-20 metrin päähän! Kaistan vaihtaminen ilman vilkkua vielä lisää vitutuskerrointa. Ylinopeus, josta kävin hakemassa perjantaina eli eilen sakkolapun, vielä menee, jos muuta liikennettä ei vaaranneta. Tosin yleensä ylinopeutta ajettaessa vaarantaa ainakin itsensä, vaikka kuinka kiva Audi R8 tai viissatanen BMW M5 olis alla. Joo, oon katsellu kai liikaa Fifth Gearia ja Top Gearia. Mutta toi kiilaaminen ohituksen jälkeen ihan eteen vaikka edessä on tyhjä baana pännii!
Otin siemauksen Crowmoorin tosikuivasta siideristä (eli hinttiviskistä ja tälläistä tekstiä tulee. Pitänee yrittää saada tämä avautuminen loppuun ennen puolilitraisen ehtymistä. Turussa olis ollu illanvietto graduoinnin päätteeks, mutta en yksinkertaisesti jaksanu mennä Ruissaloon. Soitto eräälle baarissa yhdellä olleelle kaverille sai aikaan tahtoo-päästä-kotiin-tuntemuksen. En tiedä kuvittelinko vai en, mutta pari aikidotuttua vaikuttivat pettyneiltä, kun en menny iltaa viettämään. Kaverikin kuulosti pettyneeltä.
Jossain Lohjan länsipuolella mietin, soittaisinko jollekin ja kyselisin huomisen suunnitelmia. Päätin olla soittamatta, koska totesin kellon olevan sen verran, että moni vetelee mahdollisesti pohjia ennen ties kuinka monensia pikujolujaan tänä vuonna. Mulla niitä on takana tasan nolla ja ens viikolla saa luvan olla se ainoa pikujolu peli-illan merkeissä.
Häkellyin nyt iltasella ratissa, kun tajusin olleeni täysin ajatuksissani yli kymmenen kilsan verran mutta nopeus oli pysyny tasaisena ja omalla kaistalla ajelin. Häkellyin siis, miten automaattista matka-ajo mulle on. Tässä kohtaa en tarkoita, että olisin elämää parempi autoilija! Sitä automaation tasoa ihmettelin vaikka vakionopeudensäädin on haaveena seuraavaan menopeliin joskus seuraavan vuosikymmenen puolella ja muutenkin käsikäyttöinen ja varsin automatisoimaton Pököttini on.
Olen miettiny myös, mitkä asiat ovat mulle rakkaita ja tärkeitä. Ehkä niistä joskus toiste. Nyt on liian tyhjä pää. Ehkä huomenna sitä pitää tuulettaa jossain kivassa aktiviteetissa... Kippis!
Lisää kommentti
Jarruttelua espanjalaisittain
sunnuntai 25.11.2007 klo 23.05 (tallennus 25.11.2007 klo 23.34)
Tiistaina tein elämäni sujuvuuden suhteen päätöksiä: lopetin toisen webmasterin pestini. Teki henkisesti hyvää, joskin heti eräs olisi halunnut mun tekevän jotain. Ilmoitin, etten enää tee niitä hommia, mutta voin pyydetyn asian tehdä. Kun illalla muistin asian, oli joku tehnyt asialle jotain. Olin vain tunnin myöhässä.
Loma oli ja meni. Vain kerran joku töistä kaipasi mutta asia ei ollutkaan niin tärkeä, koska kerrottuani olevani lomalla puhelu päättyi. Enkö sittenkään ole korvaamaton?!? Olipa huonot ilmat lomailuun. Ei tullut itsensä aktivoinnista mitään, kun vettä satoi, kuten on tänäänkin satanut.
Eilinen oli valoisa päivä sekä ulkona että erityisesti henkisesti. Kävimme ystäväni kanssa Tampesterissa ajellen mennessä kirkkaassa auringonpaisteessa pitkin jäistä lumisten puiden reunustamaa 130-tietä (entinen kolmostie). Olipa upeita maisemia! Autojakaan ei ollut häiritsevän paljoa ja maisemia ehti ratissa ollessa ihastellessa. Perillä nälkä yllätti pahemman kerran ja löysimme hätäavun kahvilasta, jossa kartturini halusi käydä. Sellainen ranskalaismainen kahvila 50m Finlaysonin eteläpuolella, jossa tarjoilija kysyi heti ulko-oven sulkeuduttua mitä saisi olla. En yhtään ihmettele, miksi taisteluparini halusi sinne mennä. Sen jälkeen totesimme, että voisi lähteä kotiin.
Päiväteeseudulle päästyämme menin Brakulle luistelemaan. Keskusteluissa oli vihjausta, että joku olisi menossa luistelemaan. Olihan siellä luistelijoita mutta ei ketään tuttuja. Tunnin verran luisteltuani yksin päätin neuvoa erästä ulkomaalaista mieshenkilöä, jolla yritti kovasti oppia jarruttamaan. Halu oppia oli niin kova, että kaatumisen uhalla hän jarrutti kerta toisensa jälkeen. Hetken kuluttua neuvottavia oli viisi, joista kaksi oli miehiä. Kaikki olivat Espanjasta ja ensimmäistä kertaa elämässään jäällä luistimilla. Porukkaan kuului eräs vaaleampi neito, jonka luistelu sujui varsin vauhdikkaasti. Autoin erästä kiharapäistä ja suklaasilmäistä Elenaa todistamaan kuvaten hänen kamerallaan videota koko porukan luisteluista minua kohti. Hänen kanssaan juttelin varsin paljon jäällä ollessa ja pakko on vähän myöntää tykästyneeni häneen. Outoa, miten joku etelän asukki haluaa oppia luistelemaan niin paljon kuin hän haluaa! Kerroin hänelle jopa paljonko Brakun kausilippu maksaa opiskelijalle. Onneksi olin katsonut senkin asian.
Mies, Roberto, jota olin ensin mennyt opettamaan, pyysi minua mukaan baariin yhdelle, kun olimme pukuhuoneessa kymmentä minuuttia ennen kentän sulkemista. Kalliosta löytyi kuin löytyikin kuppila, johon mahduimme. Otin limun, koska olin tietenkin autolla liikenteessä. Claire (vaalea neito) ei jatkanut iltaa kanssamme. Sain tietää heidän olevan vaihtarina TAIKissa kesäkuuhun saakka. Olivat erittäin iloisia saadessaan paikallisen luistelunopettajan ja opetin illan aikana hieman suomeakin. Muun muassa tulin sanoneeksi terveydeksi, kun eräs heistä aivasti. Ilta loppui mukavasti erottuamme sovussa ja he ainakin väittivät vilpittömän oloisesti, että olisi mukava törmätä Brakulla uudelleen. Sain hyvän syyn käydä säännöllisesti luistelemassa. Muunkin kuin kipeät takareidet ja pakarat...
2 kommenttia
Talvi tuli...
sunnuntai 18.11.2007 klo 17.38 (tallennus 18.11.2007 klo 18.09)
... ja meni. Viime yönä huristelin lumisateessa kotiin ystäväni luota. Oli hieman liukasta mutta nautin köröttelystä ja jokavuotiseen tapaan tutuissa paikoissa tunnustelin, milloin perä alkaa irrota tien pinnasta vaikka etuvetoisella jellonalla olinkin liikenteessä. Eilinen oli mukava päivä: Sain päätökseen projektin "Koti siistiksi", mitä juhlistin kutsumalla porukat luokseni. Yllätin heidät kunnolla ja lisäyllätyksenä tein heille ruokaakin. Kesken ruuanlaiton sain kutsun mennä illalla tälle ystävälle, jonka luota liukastelin kieli poskella keskellä yötä. Perjantaikin oli mukava päivä, jos unohtaa työosuuden. Sain viettää aikaa ihmisen, joka ehkä tuntee mut paremmin kuin tunnen itse, kanssa. Ei, kyse ei ole enää mistään romanssista.
Viime kirjoittelun jälkeen on tapahtunut aika vähän mutta sitäkin merkittävämpiä asioita. Kävin hakemassa työterveyslääkäriltä viiden fysioterapiakäsittelyn lähetteen. Ylihuomenna on niistä viimeinen. Niskaa ja yläselkää on runnottu kunnolla mutta se on auttanut. Niin paljon parempi olo, että kävin keskiviikkona treeneissä, koska töissä tuli yhtäkkiä pakko-päästä-tatamille-fiilis. Sellaista ei ole ollut sitten 5.10. treenien, kun sain kyynärpäästä leukaan ja niskalle teki kipeää. Tavallaan treeneissä käyminen oli todella terapeuttinen kokemus - erityisesti henkisesti - koska sain siitä sysäyksen panna elämääni oikeasti kondikseen.
Webmasterin hommien eteen en ole tehnyt viime aikoina mitään. Toisaalta ihan hyvä niin, koska keskiviikon kokemuksen jälkeen saatan hyvinkin jatkaa toista pestiä. Ajattelinkin, että voisin tämän jälkeen tässä nojatuolilla säätää jotain hyödyllistä.
Ai niin, kävin ekaa kertaa miesmuistiin sirkuksessa parisen viikkoa sitten. Oli oikein hauskaa, kun unohdan takanamme istuneet tapamarisijat. Huikeita temppuja ja melkein tippuminen nuoralta. Klovnit - ilman valkoista naamamaskia ja punaista nassesetänenää - olivat varsin hauskoja. Parasta mielestäni oli kaveri koirien kanssa. Tiedän olleeni joskus vaahtosammuttimen kokoisena sirkuksessa mutta en muista tapauksesta mitään. Ensi vuonna voisi sponsoroida sirkusta uudelleen ja vaikkapa jopa kameran ja kaverilta lainatun valovoimaisen objektiivin kera.
Huristelin Sirkus Finlandia -illan jälkeisenä lauantaina Turkuun eräisiin halloween-bileisiin. Olin pukeutunut paparazziksi. Onnistuin yllättämään kaikki muut paitsi yhden, jolle olin vihjannut asiasta. Sinä yönä olivat ensimmäiset jäiset kelit täällä eteläisessä Suomessa, joten pääsin silloin kokeilemaan talvirenkaiden pito-ominaisuuksia omaa sänkyäni lähestyessäni.
Tää poju odottelee seuraavaksi pikkupakkasia ja jäisiä kenttiä, joille voisi mennä heilumaan kengillä, joiden pohjissa on yksi metalliterä. Toivottavasti odottavan aika ei ole pitkä. Ensi viikolla olen lomalla to-su, mikä on tarpeeseen...
1 kommentti
Haluja ja haaveita sekä [k]ubuntuja ja vähän naamakirjaakin
tiistai 30.10.2007 klo 21.58 (tallennus 30.10.2007 klo 23.12)
Haluista ja haaveista on tullut keskusteltua tänään, joten päätin välillä kirjoitella jotain asian vierestä kynttilän vieressä istuessani, kun läppäri lataa Ubuntun uutta versiota.
Halu, tuo outo tunne, joka hälvenee kuin savu ilmaan halun täytyttyä. Tuskin on maailmassa ihmistä, joka ei haluaisi mitään. Itse haluan vaikka mitä, mikä on melkoisen pelottavaa, koska pääosin elämässäni moni asia on oikeasti hyvin: työpaikka, elämäntasoon liittyviä asioita kuten omistusasunto ja kulkuneuvo, muutama hyvä ystävä, kavereita, elossa olevat vanhemmat ja suhteellisen hyvä terveys. Silti näistä löytyy lukuisia epäkohtia, koska ihmismieli tai alitajunta teorianpoikaseni mukaan etsii asioista niiden huonoja puolia, joita korostetaan ajan myötä enemmän kuin hyviä. Kun tälläiseen oravanpyörään joutuu kyytiin, ei siitä ole varmaankaan muuta keinoa pois kuin alkaa tietoisesti miettiä positiivisia puolia.
Listaanpa nyt luettelemistani asioista niitä huonoja puolia: Liikaa töitä ja sitä kautta nouseva stressikäyrä. En tee olosuhteista johtuen parhaiten soveltuvaa työtä. Omistuskämppä tarkoittaa lainaa ja se puolestaan vie ajatukset parin vuoden aikana noin 2,5% nousseeseen korkotasoon, mikä tarkoittaa nousseita kuukausimaksuja korkojen muodossa. Auto, joka on kohta 6v vanha, tarkoittaa myös lainaa, josta ajokustannusten kera kertyy muutama satanen kuussa menoja. Ystävillä on omat elämät, joten liian usein heidän seurastaan ei pääse nauttimaan. Kaverisuhteita tarvitsee pitää yllä, jotta ne säilyvät hyvinä ja terveinä. Vanhempiin on välillä ikävä olla yhteydessä, jos ei haluaisi huomioida heitä. Tosin isääni ei elämäni paljoa tunnu kiinnostavan, koska hän ei halua soittaa. Joskus on tekstannut "ootko elossa?"-tyyppisen tekstarin. Terveydessäkin olisi parantamista, koska oireina ovat laiskuus sekä selkärankavammat.
Revitäänpä niitä positiivisia puolia, ettei tästä tule negatiivispainotteinen kirjoitelma: Monilla työpaikkaa ei ole. Suurimmaksi osaksi nautin työstäni, koska koen ajoittain onnistumisia ja opin asioita, joita voin jopa hyödyntää yksityiselämäni puolella. Maksamalla omaa asuntoa omaisuus kerääntyy pikkuhiljaa eikä seuraavan muuton yhteydessä tarvitse jättää kämppää seuraavalle ilmaiseksi. Omassa kämpässä voi tehdä muutoksia (tietyissä rajoissa tietenkin) ja kämpästä saa oman näköisensä. Auto lisää elämänlaatua antamalla vapauden liikkua joustavasti riippumatta julkisen liikenteen aikatauluista ja reiteistä. Auto mahdollistaa jossakin määrin myös sosiaalisten suhteiden laadun parantamisen antamalla kavereille ajoittain kyydin kotiin tai jonnekin muualle. Ystävän tapaaminen helpottaa henkistä oloa ja mieli virkistyy. Ilman ystäviä elämä olisi väritöntä ja tylsää. Kaverit tuovat uusia näkökulmia elämään ja auttavat tappamaan aikaa tehokkaasti. Joistakin kavereista voi tulla ystäviä, kun aikaa on vietetty sopivan verran yhdessä. Monelta joko yksi tai molemmat vanhemmat ovat kuolleet eivätkä siten ole rikastuttamassa elämää. Vaikka isääni en ole liikaa yhteydessä, koen silti hänen olevan tärkeä ihminen elämässäni. Äiti on läheisempi kuin isä ja siten ehkä myös rakkaampi. Terveyspohja on noin yhdeksänvuotisen aktiivisen aikidoharjoittelun myötä rakentunut hyväksi, joten sille pohjalle on hyvä nyt taas alkaa rakentaa.
Juuri terveyteen liittyvät nyt lähimmäisten haaveideni toteuttaminen. Sain eilen työterveyslääkäriltä hoitolähetteen viiteen käsittelykertaan fysioterapeuttinaprapaatille. Soitin tänään suositeltuun hoitolaitokseen ja sain heti tälle päivälle ajan. Kaveri manipuloi niskaa ja yläselkää reilummalla kädellä saaden motoriikkaan heti kohennusta. Sain myös ekan kotiläksyn, jota olen tätä kirjoitellessani toteuttanut. Kun niska taas liikkuu lähiviikkoina, olen itselleni luvannut aktivoida itseni liikkumaan säännöllisesti säästä huolimatta. Myös jonkinlaisen jumppakuurin aloitan, koska edessä olevasta pesupallosta haluan eroon.
Yksi haaveeni on edelleen koiran hankkiminen. Mutta siihen ei ole varaa, koska alkuhankintoihin menee halposti pari tuhatta juuroa. Haluaisin siis pitkäkarvaisen hollanninpaimenkoiran pennun. Kaukaisempi haave on jokin kaukomatka. Takaraivossa on usein ajatus mennä tätiäni ja serkkujani moikkaamaan Downunderiin, mutta sekin maksaa. Eli näitä kahta haavetta ennen tulee talouden kohentaminen, mihin on monta keinoa: elintapojen muutos, materian miettiminen uudelleen ja osasta luopuminen, tmv.
Olen löytänyt pari uutta mielenkiinnon kohdetta: keilaus, Linuxin Ubuntu/Kubuntu ja Facebook. Pari viikkoa sitten käytiin duunikaverien kanssa keilaamassa Kampin keilaradalla. Sain pari kaatoa sarjaan, jossa pisteita tuli 117. Huomasin, että keilaus ei ole hassumpi harrastus. Ainoa vaan, että se veti taas selän/niskan jumiin, mutta sitä voisi harkita, kun saan kroppaa kuntoon. Linuxit ovat kotona vieneet hyvin mennessään. Kiva opetella uusia asioita, mutta moni asia meni niin näppärästi mikkisoftan puolella. Hyvänä esimerkkinä voisi toimia näiden omien sivujen lähdekoodien päivitys tiedostojen synkronointisoftalla muutamalla klikillä verrattuna komentorivillä toimivaan sftp-siirtoon Linuxin puolella. Tosin tiedän siellä olevan vaikka mitä automaatiomahdollisuuksia, mutta ne pitäisi ensin löytää, testata ja todeta toimiviksi. Naamakirjaankin menin, kuten tuossa lyhyessä edellisessä merkinnässä kerroin. Viime viikonloppuna löysin Nukkumattia odotellessani ihmisiä menneisyydestäni tuolta saitilta ja iloiseksi yllätyksekseni olen saanut viestiteltyä osan kanssa. Tosin kaikkiin peleihin ja härpäkkeisiin en aio nenääni työntää, koska tiedän olevani sitten liian koukussa.
Vielä vähän webmaster-painotteisia ajatuksia: Olen harkitsemassa hoitamieni kahden budopainotteisen sivuston webmasterin toimen lopettamista, koska tuntuu, ettei ole aikaa, jaksamista tai annettavaa tarpeeksi. Luulen ilmoittavani aikeistani tämän viikon aikana, jotta tahot saavat aikaa hommata uudet toimijat vuodenvaihteen alusta. Tätä omaa uudella palveluntarjoajalla olevaa saittia alan kehittää käyttämään enemmän tietokantaa. Tällä hetkellä kaikki "tietokannat" ovat omatekemiä quickanddirty-tyyppisiä tekstitiedostoja, joiden ylläpito on välillä tuskaa.
Mukavaa lokakuun loppua kaikille eksyneille lukijoille!
1 kommentti
Testikirjoitus
lauantai 20.10.2007 klo 11.34 (tallennus 20.10.2007 klo 12.01)
Testaan vain tällä uudella blogin kirjoitusta. Kohta pitää hakea auto duunin parkkipaikalta, koska eilen mentiin viettämään iltaa mm. keilaten. Tänään tiedossa on peli-ilta ystävän luona.
Ai niin, naamakirjaankin olen eksynyt.
Lisää kommentti
Uusia tuulia...
torstai 11.10.2007 klo 23.54 (tallennus 12.10.2007 klo 00.13)
Päätin luopua web-hotellipalvelusta, koska yksinkertaisesti 175 euroa vuodessa on paljon rahaa, jos saman palvelun ja vielä vähän lisää saa noin neljäsosalla siitä. Tämä systeemi on siirtymässä uudelle palveluntarjoajalle lähiaikoina. Voipi olla, että osa saitista siirtyy tietokantaan, mutta en vielä tiedä. Mahdollisuus olis.
Leiri meni päin ahteria. Niska otti kipeätä pe-iltana ja päätti jumitella taas. Lauantai meni kotona etsiessä hyvää asentoa mökötyksen lomassa. Sunnuntaina sain ystävältäni apua mutta sain kuulla myös asioita, joita en olisi halunnut tietää: osa niskastani on kuin rautakanki eikä halua taipua millään. Ens viikolla etsin siihen asiaan helpotusta.
Jotta asiat menis vielä vähän surkeammin, päätti yks kovalevyistäni (neljän levyn RAID 0 -pakasta) sanoa työsuhteensa irti. Sain palautettua osan tiedostoista eli sarjoista, mutta osa on aika surkeassa kunnossa kuvan pätkiessä ja ääniraidan säröillessä. Tulipahan tutustuttua ennen Tietokone-lehden palautusohjelmistojuttua itse asiaan ja erään ohjelman kaivoin netistä. Kaikista hienointa oli, ettei RAID-pakan uudelleen määrittelyn jälkeen ohjelma löytänyt kovalevyiltä mitään. Operaatioiden jälkeen irrotin levyn koneesta ja tilasin Western Digitalilta takuuvaihdokin. Sentään takuu toimii näppärästi.
Eilen päätin arkistoida. Arkistoin osan likaisista vaatteista pesukoneen kautta pyykkinarulle ja parin vuoden laskut päätyivät kansioon. Samalla keräsin eri paikoista takuukuitit tärkeiden paperien mappiin. Kaipa niitä vielä jossain on, koska kaaosteoria on ollu liikaa täällä kämpässä viime aikoina.
Huomenna on töissä vino pino tekemistä ja huonolla tsägällä olen lauantainakin töissä. No, ylityölupa on sovittu pomon kanssa. Viikonloppu taitaa muuten mennä ihan vaan ollessa, joskin mietin tuossa tänään mahdollisuutta mennä baariin lauantaina, jos oikein potuttaa.
Ehkä tämä tästä lähtee joskus... Seuraavaan kertaan... *vilkuttaa*
Lisää kommentti
Keilaamista ja pimeitä ihmisiä
torstai 4.10.2007 klo 22.48 (tallennus 4.10.2007 klo 23.19)
Taitaa olla tullut syksy, kun ei meinaa nähdä ihmisiä ihan just ennen niiden juoksemista liikkuvan peltimuovikasan alle. Luullaan taas, että sateen ja muutenkin pimeän läpi näkyy lasittuneiden silmien katse. Hienointa oli eilen, kun treeneihin ajellessa käännyin Tiksin urheilutalon parkkikselle vain huomatakseni muutaman metrin päässä edessäni olevan täysin tummissa vaatteissa fillarilla ajeleva noin 15v teini. Sen perässä tuli toinen. Kello oli siis yli 20 eikä pojilla ollut edes fillareissa mitään valoa tai edes heijastavaa pintaa. Heijastimet taas esille, hyvät suomalaiset! Taas jokavuotinen syyspimeä on meidät yllättänyt! 
Juuh, taas on mennyt tovi, kun oon tänne kirjotellu. Sen sijaan on ollu tosi nörttimäinen olo, kun on ollo kummallinen inspis raapustella webbisivuja. Tänään sellanen oli töissä ja lähdinkin sielä vartin vaille kasi. Sen jälkeen oli vieläkin inspistä, joka tosin rapisi tämän läppärin wlanin takkuilun myötä. Sain tilanteen taas hallintaan mutta ei enää varmaankaan jaksa Emacsille höpistä sekavia.
Kuopiossa tuli käytyä. Sen reissun myötä miittikynnys kohosi vitutuksen kasvaessa. Miksi, oi miksi, ihmisten on pakko juoda? Ihmettelen sitä vieläkin. Parasta oli alkuilta, kunnes väki alkoi vähentyä portsarien toimesta. Pelattiin majoittajamme luona erästä sanaselityspeliä ja mentiin hohtamaan keilaradalle. Heiluin keilauksen loppuun saakka kamerani kanssa ja sen jälkeen olinkin sydän syrjälläni jättäessäni noin 1,5 kiloeuron edestä omaisuuttani alle kahden metrin päähän baarin ulko-ovesta. Keilaaminen oli kivaa varsinkin silloin, kun sain kuulan pysymään kourujen välissä. Kaadonkin muistan saaneeni mutta sen jälkeen kolme heittoa päätyivät kouruihin.
Paluureissulla onnistuin pääsemään itsekin kuvaan, nimittäin ylinopeuskameraan. Nopeusrajoitus olikin tipahtanut parillakymmenellä, joten tutkassa oli 102 km/h 80km/h alueella. Odottelen tuomiotani sakkoni suuruudesta. Kummasti sen jälkeen en ole ajanut mittarin mukaan yli 10km/h ylinopeutta missään tilanteessa. Nopeusmittauspisteiden mukaan jellonan mittari on melkoisen tarkka: viisarin ollessa suunnilleen 85 viivalla digitaalinäyttö vilkutti 82. Kohta pitäis toi sinipeto huoltaa ja katsastaakin. Rahanmenoa ei voi edes estää.
Viime perjantaina olin myös keilaamassa. Tällä kertaa oltiin yheksän tyypin porukalla Talissa lähes tyhjässä mestassa. Heittelytkin sujuivat paremmin kolmen sarjan aikana: 82-103-99. Kahdessa vikassa oli jopa kaatoja (monikossa nimenomaan) ja pari paikkoa. Myös pallon heiluttelu sujui paremmin miellyttävämpien pallojen löytymisen myötä. Myös omiin jalkoihin kompurointi auttoi tilannetta. 19. päivänä olis duuniporukan illanvietto, johon kuulunee myös keilojen kaatamista. Saa nähä, mitä silloin tapahtuu...
Ens viikonloppuna on tuossa Jukaran salilla kotimaisten opettajien leiri. Taidan siellä käydä kääntymässä mutta ei koko leiriä kroppa kestä. Sain kasvattiseurastani omakohtaisen sp-viestin, jossa oli syksyn jäsentiedote vaikka en ole jäsenmaksuani maksanut tänä vuonna. Ehkä sen voisin maksaa ja anoa ensi vuonna 15. vuotenani vapaajäsenyyttä.
Ens viikolla alkaa duunissa liikkumispisteiden keräily. Jokaisesta liikutusta puolituntisesta saa pisteen. Ehkä tuo ja Jukara-posti voivat olla ne pienet perseelle potkaisut, jotka tarvitsen lähteäkseni liikkumaan taas. Kynnys on ollut korkeampi kuin uskoin. Ai niin, kävin nimipäiväni pitkästä aikaa Korkkiksessa kamerani ja ystäväni kanssa. Mukavaa oli vaikka saukot jäi näkemättä.
1 kommentti
Elämän ristiaallokossa
maanantai 17.9.2007 klo 21.17 (tallennus 17.9.2007 klo 21.56)
Taas on mennyt pari viikkoa. Osittain tuntuu, ettei juuri mitään ole tehnyt, mutta olen jotain saanut aikaiseksi. Ei, en ole löytänyt itseäni vieläkään siivoamasta!
Töissä on ollut varsin ahdistavaa, mutta tänään ilmaa saatiin puhdistetuksi. Kun otetaan huonosti nukuttuja öitä, marinoidaan ne stressillä, grillataan väärinkäsityksissä ja tarjoillaan huonolla kommunikoinnilla, on jättipalkokasvi nenässä ihan kaikilla. Tai ainakin kahdella. Tänään istuttiin alas puimaa ja se teki hyvää! Sovittiin, että keskustellaan enemmän, jotta kaikki tietävät, mitä tapahtuu milloinkin. Mulla on parempi olo
Taisin sanoa joskus, että vähennän miittaamista. Paskan marjat! Viime viikolla olin parissa mukavan pienessä miitissä ja edellisviikolla kävin ihmettelemässä Tokoinrannan menoa. Toko tuli käytyä selvin päin ja voi tytöt, kun porukka oli turusen pyssyissä. 12 astetta niin yli puolella porukasta oli kylmä. No, pakko myöntää, ettei istuminen järin suuresti lämmitä.
Viime vkl menikin erittäin stressaavan työviikon (ehkä henkisesti raskain työviikko koskaan) jatkona ensin Kaislassa pallotallaaja-Triviaalia pelaillen ja siideriä naukkaillen. Tosin uni ei tullut yöllä helposti, joten lauantaina oli välikuolema ennen illan peli-iltaa. Siellä oli mukavaa ja olin selvin päin. Tosin kotiin tultuani yksinkertaisesti menin pisulle ja pesulle, otin vaatteet pois ja kaaduin sänkyyn *krooh* Pictionary-neitsyys menetetty ja jopa tiedettiin parin kanssa toistemme piirtelyistä jotain.
Ens viikonloppuna huristelen Kuopioon, minkä jälkeen luulen, etten jaksa vähään aikaan miittailla. Paitsi jotain peli-iltoja ei lasketa.
Henkisesti olen aika hajalla. Osittain töistä ja loppu johtunee yksityiselämästä (tai sen puutteesta). Henkisten voimien vähyys heijastuu fyysisenä väsymyksenä ja siten laiskuutena. Asuntovelallisena korkojen nousukaan ei innosta. Parin vuoden aikana korkojen määrä on noussut lähes 100 €, mikä tuntuu varsin kipeästi, kun asuntolaina ei ole ainoa velkataakka yksineläjälle. Elikkä talous ei auta löytämään energiaa esimerkiks matkustelun kautta, kun ei oo varaa edes yhteen aikidoleiriin kuukaudessa, jos jaksaisi treenata. No, pitänee tällä viikolla oikeasti tehdä päätösten toteuttamiseksi jotain.
Seuraavaan kertaan... CU!
Lisää kommentti Lisää arkistosta...