Blogi
Marraskuu 2007
Jarruttelua espanjalaisittain
sunnuntai 25.11.2007 klo 23.05 (tallennus 25.11.2007 klo 23.34)
Tiistaina tein elämäni sujuvuuden suhteen päätöksiä: lopetin toisen webmasterin pestini. Teki henkisesti hyvää, joskin heti eräs olisi halunnut mun tekevän jotain. Ilmoitin, etten enää tee niitä hommia, mutta voin pyydetyn asian tehdä. Kun illalla muistin asian, oli joku tehnyt asialle jotain. Olin vain tunnin myöhässä. 
Loma oli ja meni. Vain kerran joku töistä kaipasi mutta asia ei ollutkaan niin tärkeä, koska kerrottuani olevani lomalla puhelu päättyi. Enkö sittenkään ole korvaamaton?!? 
Olipa huonot ilmat lomailuun. Ei tullut itsensä aktivoinnista mitään, kun vettä satoi, kuten on tänäänkin satanut.
Eilinen oli valoisa päivä sekä ulkona että erityisesti henkisesti. Kävimme ystäväni kanssa Tampesterissa ajellen mennessä kirkkaassa auringonpaisteessa pitkin jäistä lumisten puiden reunustamaa 130-tietä (entinen kolmostie). Olipa upeita maisemia! Autojakaan ei ollut häiritsevän paljoa ja maisemia ehti ratissa ollessa ihastellessa. Perillä nälkä yllätti pahemman kerran ja löysimme hätäavun kahvilasta, jossa kartturini halusi käydä. Sellainen ranskalaismainen kahvila 50m Finlaysonin eteläpuolella, jossa tarjoilija kysyi heti ulko-oven sulkeuduttua mitä saisi olla. En yhtään ihmettele, miksi taisteluparini halusi sinne mennä. Sen jälkeen totesimme, että voisi lähteä kotiin.
Päiväteeseudulle päästyämme menin Brakulle luistelemaan. Keskusteluissa oli vihjausta, että joku olisi menossa luistelemaan. Olihan siellä luistelijoita mutta ei ketään tuttuja. Tunnin verran luisteltuani yksin päätin neuvoa erästä ulkomaalaista mieshenkilöä, jolla yritti kovasti oppia jarruttamaan. Halu oppia oli niin kova, että kaatumisen uhalla hän jarrutti kerta toisensa jälkeen. Hetken kuluttua neuvottavia oli viisi, joista kaksi oli miehiä. Kaikki olivat Espanjasta ja ensimmäistä kertaa elämässään jäällä luistimilla. Porukkaan kuului eräs vaaleampi neito, jonka luistelu sujui varsin vauhdikkaasti. Autoin erästä kiharapäistä ja suklaasilmäistä Elenaa todistamaan kuvaten hänen kamerallaan videota koko porukan luisteluista minua kohti. Hänen kanssaan juttelin varsin paljon jäällä ollessa ja pakko on vähän myöntää tykästyneeni häneen. Outoa, miten joku etelän asukki haluaa oppia luistelemaan niin paljon kuin hän haluaa! Kerroin hänelle jopa paljonko Brakun kausilippu maksaa opiskelijalle. Onneksi olin katsonut senkin asian.
Mies, Roberto, jota olin ensin mennyt opettamaan, pyysi minua mukaan baariin yhdelle, kun olimme pukuhuoneessa kymmentä minuuttia ennen kentän sulkemista. Kalliosta löytyi kuin löytyikin kuppila, johon mahduimme. Otin limun, koska olin tietenkin autolla liikenteessä. Claire (vaalea neito) ei jatkanut iltaa kanssamme. Sain tietää heidän olevan vaihtarina TAIKissa kesäkuuhun saakka. Olivat erittäin iloisia saadessaan paikallisen luistelunopettajan ja opetin illan aikana hieman suomeakin. Muun muassa tulin sanoneeksi terveydeksi, kun eräs heistä aivasti. Ilta loppui mukavasti erottuamme sovussa ja he ainakin väittivät vilpittömän oloisesti, että olisi mukava törmätä Brakulla uudelleen. Sain hyvän syyn käydä säännöllisesti luistelemassa. Muunkin kuin kipeät takareidet ja pakarat...
2 kommenttia
Talvi tuli...
sunnuntai 18.11.2007 klo 17.38 (tallennus 18.11.2007 klo 18.09)
... ja meni. Viime yönä huristelin lumisateessa kotiin ystäväni luota. Oli hieman liukasta mutta nautin köröttelystä ja jokavuotiseen tapaan tutuissa paikoissa tunnustelin, milloin perä alkaa irrota tien pinnasta vaikka etuvetoisella jellonalla olinkin liikenteessä. Eilinen oli mukava päivä: Sain päätökseen projektin "Koti siistiksi", mitä juhlistin kutsumalla porukat luokseni. Yllätin heidät kunnolla ja lisäyllätyksenä tein heille ruokaakin. Kesken ruuanlaiton sain kutsun mennä illalla tälle ystävälle, jonka luota liukastelin kieli poskella keskellä yötä. Perjantaikin oli mukava päivä, jos unohtaa työosuuden. Sain viettää aikaa ihmisen, joka ehkä tuntee mut paremmin kuin tunnen itse, kanssa. Ei, kyse ei ole enää mistään romanssista.
Viime kirjoittelun jälkeen on tapahtunut aika vähän mutta sitäkin merkittävämpiä asioita. Kävin hakemassa työterveyslääkäriltä viiden fysioterapiakäsittelyn lähetteen. Ylihuomenna on niistä viimeinen. Niskaa ja yläselkää on runnottu kunnolla mutta se on auttanut. Niin paljon parempi olo, että kävin keskiviikkona treeneissä, koska töissä tuli yhtäkkiä pakko-päästä-tatamille-fiilis. Sellaista ei ole ollut sitten 5.10. treenien, kun sain kyynärpäästä leukaan ja niskalle teki kipeää. Tavallaan treeneissä käyminen oli todella terapeuttinen kokemus - erityisesti henkisesti - koska sain siitä sysäyksen panna elämääni oikeasti kondikseen.
Webmasterin hommien eteen en ole tehnyt viime aikoina mitään. Toisaalta ihan hyvä niin, koska keskiviikon kokemuksen jälkeen saatan hyvinkin jatkaa toista pestiä. Ajattelinkin, että voisin tämän jälkeen tässä nojatuolilla säätää jotain hyödyllistä.
Ai niin, kävin ekaa kertaa miesmuistiin sirkuksessa parisen viikkoa sitten. Oli oikein hauskaa, kun unohdan takanamme istuneet tapamarisijat. Huikeita temppuja ja melkein tippuminen nuoralta. Klovnit - ilman valkoista naamamaskia ja punaista nassesetänenää - olivat varsin hauskoja. Parasta mielestäni oli kaveri koirien kanssa. Tiedän olleeni joskus vaahtosammuttimen kokoisena sirkuksessa mutta en muista tapauksesta mitään. Ensi vuonna voisi sponsoroida sirkusta uudelleen ja vaikkapa jopa kameran ja kaverilta lainatun valovoimaisen objektiivin kera.
Huristelin Sirkus Finlandia -illan jälkeisenä lauantaina Turkuun eräisiin halloween-bileisiin. Olin pukeutunut paparazziksi. Onnistuin yllättämään kaikki muut paitsi yhden, jolle olin vihjannut asiasta. Sinä yönä olivat ensimmäiset jäiset kelit täällä eteläisessä Suomessa, joten pääsin silloin kokeilemaan talvirenkaiden pito-ominaisuuksia omaa sänkyäni lähestyessäni.
Tää poju odottelee seuraavaksi pikkupakkasia ja jäisiä kenttiä, joille voisi mennä heilumaan kengillä, joiden pohjissa on yksi metalliterä. Toivottavasti odottavan aika ei ole pitkä. Ensi viikolla olen lomalla to-su, mikä on tarpeeseen...
1 kommentti