Blogi
Lokakuu 2007
Haluja ja haaveita sekä [k]ubuntuja ja vähän naamakirjaakin
tiistai 30.10.2007 klo 21.58 (tallennus 30.10.2007 klo 23.12)
Haluista ja haaveista on tullut keskusteltua tänään, joten päätin välillä kirjoitella jotain asian vierestä kynttilän vieressä istuessani, kun läppäri lataa Ubuntun uutta versiota.
Halu, tuo outo tunne, joka hälvenee kuin savu ilmaan halun täytyttyä. Tuskin on maailmassa ihmistä, joka ei haluaisi mitään. Itse haluan vaikka mitä, mikä on melkoisen pelottavaa, koska pääosin elämässäni moni asia on oikeasti hyvin: työpaikka, elämäntasoon liittyviä asioita kuten omistusasunto ja kulkuneuvo, muutama hyvä ystävä, kavereita, elossa olevat vanhemmat ja suhteellisen hyvä terveys. Silti näistä löytyy lukuisia epäkohtia, koska ihmismieli tai alitajunta teorianpoikaseni mukaan etsii asioista niiden huonoja puolia, joita korostetaan ajan myötä enemmän kuin hyviä. Kun tälläiseen oravanpyörään joutuu kyytiin, ei siitä ole varmaankaan muuta keinoa pois kuin alkaa tietoisesti miettiä positiivisia puolia.
Listaanpa nyt luettelemistani asioista niitä huonoja puolia: Liikaa töitä ja sitä kautta nouseva stressikäyrä. En tee olosuhteista johtuen parhaiten soveltuvaa työtä. Omistuskämppä tarkoittaa lainaa ja se puolestaan vie ajatukset parin vuoden aikana noin 2,5% nousseeseen korkotasoon, mikä tarkoittaa nousseita kuukausimaksuja korkojen muodossa. Auto, joka on kohta 6v vanha, tarkoittaa myös lainaa, josta ajokustannusten kera kertyy muutama satanen kuussa menoja. Ystävillä on omat elämät, joten liian usein heidän seurastaan ei pääse nauttimaan. Kaverisuhteita tarvitsee pitää yllä, jotta ne säilyvät hyvinä ja terveinä. Vanhempiin on välillä ikävä olla yhteydessä, jos ei haluaisi huomioida heitä. Tosin isääni ei elämäni paljoa tunnu kiinnostavan, koska hän ei halua soittaa. Joskus on tekstannut "ootko elossa?"-tyyppisen tekstarin. Terveydessäkin olisi parantamista, koska oireina ovat laiskuus sekä selkärankavammat.
Revitäänpä niitä positiivisia puolia, ettei tästä tule negatiivispainotteinen kirjoitelma: Monilla työpaikkaa ei ole. Suurimmaksi osaksi nautin työstäni, koska koen ajoittain onnistumisia ja opin asioita, joita voin jopa hyödyntää yksityiselämäni puolella. Maksamalla omaa asuntoa omaisuus kerääntyy pikkuhiljaa eikä seuraavan muuton yhteydessä tarvitse jättää kämppää seuraavalle ilmaiseksi. Omassa kämpässä voi tehdä muutoksia (tietyissä rajoissa tietenkin) ja kämpästä saa oman näköisensä. Auto lisää elämänlaatua antamalla vapauden liikkua joustavasti riippumatta julkisen liikenteen aikatauluista ja reiteistä. Auto mahdollistaa jossakin määrin myös sosiaalisten suhteiden laadun parantamisen antamalla kavereille ajoittain kyydin kotiin tai jonnekin muualle. Ystävän tapaaminen helpottaa henkistä oloa ja mieli virkistyy. Ilman ystäviä elämä olisi väritöntä ja tylsää. Kaverit tuovat uusia näkökulmia elämään ja auttavat tappamaan aikaa tehokkaasti. Joistakin kavereista voi tulla ystäviä, kun aikaa on vietetty sopivan verran yhdessä. Monelta joko yksi tai molemmat vanhemmat ovat kuolleet eivätkä siten ole rikastuttamassa elämää. Vaikka isääni en ole liikaa yhteydessä, koen silti hänen olevan tärkeä ihminen elämässäni. Äiti on läheisempi kuin isä ja siten ehkä myös rakkaampi. Terveyspohja on noin yhdeksänvuotisen aktiivisen aikidoharjoittelun myötä rakentunut hyväksi, joten sille pohjalle on hyvä nyt taas alkaa rakentaa.
Juuri terveyteen liittyvät nyt lähimmäisten haaveideni toteuttaminen. Sain eilen työterveyslääkäriltä hoitolähetteen viiteen käsittelykertaan fysioterapeuttinaprapaatille. Soitin tänään suositeltuun hoitolaitokseen ja sain heti tälle päivälle ajan. Kaveri manipuloi niskaa ja yläselkää reilummalla kädellä saaden motoriikkaan heti kohennusta. Sain myös ekan kotiläksyn, jota olen tätä kirjoitellessani toteuttanut. Kun niska taas liikkuu lähiviikkoina, olen itselleni luvannut aktivoida itseni liikkumaan säännöllisesti säästä huolimatta. Myös jonkinlaisen jumppakuurin aloitan, koska edessä olevasta pesupallosta haluan eroon.
Yksi haaveeni on edelleen koiran hankkiminen. Mutta siihen ei ole varaa, koska alkuhankintoihin menee halposti pari tuhatta juuroa. Haluaisin siis pitkäkarvaisen hollanninpaimenkoiran pennun. Kaukaisempi haave on jokin kaukomatka. Takaraivossa on usein ajatus mennä tätiäni ja serkkujani moikkaamaan Downunderiin, mutta sekin maksaa. Eli näitä kahta haavetta ennen tulee talouden kohentaminen, mihin on monta keinoa: elintapojen muutos, materian miettiminen uudelleen ja osasta luopuminen, tmv.
Olen löytänyt pari uutta mielenkiinnon kohdetta: keilaus, Linuxin Ubuntu/Kubuntu ja Facebook. Pari viikkoa sitten käytiin duunikaverien kanssa keilaamassa Kampin keilaradalla. Sain pari kaatoa sarjaan, jossa pisteita tuli 117. Huomasin, että keilaus ei ole hassumpi harrastus. Ainoa vaan, että se veti taas selän/niskan jumiin, mutta sitä voisi harkita, kun saan kroppaa kuntoon. Linuxit ovat kotona vieneet hyvin mennessään. Kiva opetella uusia asioita, mutta moni asia meni niin näppärästi mikkisoftan puolella. Hyvänä esimerkkinä voisi toimia näiden omien sivujen lähdekoodien päivitys tiedostojen synkronointisoftalla muutamalla klikillä verrattuna komentorivillä toimivaan sftp-siirtoon Linuxin puolella. Tosin tiedän siellä olevan vaikka mitä automaatiomahdollisuuksia, mutta ne pitäisi ensin löytää, testata ja todeta toimiviksi. 
Naamakirjaankin menin, kuten tuossa lyhyessä edellisessä merkinnässä kerroin. Viime viikonloppuna löysin Nukkumattia odotellessani ihmisiä menneisyydestäni tuolta saitilta ja iloiseksi yllätyksekseni olen saanut viestiteltyä osan kanssa. Tosin kaikkiin peleihin ja härpäkkeisiin en aio nenääni työntää, koska tiedän olevani sitten liian koukussa. 
Vielä vähän webmaster-painotteisia ajatuksia: Olen harkitsemassa hoitamieni kahden budopainotteisen sivuston webmasterin toimen lopettamista, koska tuntuu, ettei ole aikaa, jaksamista tai annettavaa tarpeeksi. Luulen ilmoittavani aikeistani tämän viikon aikana, jotta tahot saavat aikaa hommata uudet toimijat vuodenvaihteen alusta. Tätä omaa uudella palveluntarjoajalla olevaa saittia alan kehittää käyttämään enemmän tietokantaa. Tällä hetkellä kaikki "tietokannat" ovat omatekemiä quickanddirty-tyyppisiä tekstitiedostoja, joiden ylläpito on välillä tuskaa.
Mukavaa lokakuun loppua kaikille eksyneille lukijoille!
1 kommentti
Testikirjoitus
lauantai 20.10.2007 klo 11.34 (tallennus 20.10.2007 klo 12.01)
Testaan vain tällä uudella blogin kirjoitusta. Kohta pitää hakea auto duunin parkkipaikalta, koska eilen mentiin viettämään iltaa mm. keilaten. Tänään tiedossa on peli-ilta ystävän luona.
Ai niin, naamakirjaankin olen eksynyt.
Lisää kommentti
Uusia tuulia...
torstai 11.10.2007 klo 23.54 (tallennus 12.10.2007 klo 00.13)
Päätin luopua web-hotellipalvelusta, koska yksinkertaisesti 175 euroa vuodessa on paljon rahaa, jos saman palvelun ja vielä vähän lisää saa noin neljäsosalla siitä. Tämä systeemi on siirtymässä uudelle palveluntarjoajalle lähiaikoina. Voipi olla, että osa saitista siirtyy tietokantaan, mutta en vielä tiedä. Mahdollisuus olis.
Leiri meni päin ahteria. Niska otti kipeätä pe-iltana ja päätti jumitella taas. Lauantai meni kotona etsiessä hyvää asentoa mökötyksen lomassa. Sunnuntaina sain ystävältäni apua mutta sain kuulla myös asioita, joita en olisi halunnut tietää: osa niskastani on kuin rautakanki eikä halua taipua millään. Ens viikolla etsin siihen asiaan helpotusta.
Jotta asiat menis vielä vähän surkeammin, päätti yks kovalevyistäni (neljän levyn RAID 0 -pakasta) sanoa työsuhteensa irti. Sain palautettua osan tiedostoista eli sarjoista, mutta osa on aika surkeassa kunnossa kuvan pätkiessä ja ääniraidan säröillessä. Tulipahan tutustuttua ennen Tietokone-lehden palautusohjelmistojuttua itse asiaan ja erään ohjelman kaivoin netistä. Kaikista hienointa oli, ettei RAID-pakan uudelleen määrittelyn jälkeen ohjelma löytänyt kovalevyiltä mitään. Operaatioiden jälkeen irrotin levyn koneesta ja tilasin Western Digitalilta takuuvaihdokin. Sentään takuu toimii näppärästi. 
Eilen päätin arkistoida. Arkistoin osan likaisista vaatteista pesukoneen kautta pyykkinarulle ja parin vuoden laskut päätyivät kansioon. Samalla keräsin eri paikoista takuukuitit tärkeiden paperien mappiin. Kaipa niitä vielä jossain on, koska kaaosteoria on ollu liikaa täällä kämpässä viime aikoina.
Huomenna on töissä vino pino tekemistä ja huonolla tsägällä olen lauantainakin töissä. No, ylityölupa on sovittu pomon kanssa. Viikonloppu taitaa muuten mennä ihan vaan ollessa, joskin mietin tuossa tänään mahdollisuutta mennä baariin lauantaina, jos oikein potuttaa.
Ehkä tämä tästä lähtee joskus... Seuraavaan kertaan... *vilkuttaa*
Lisää kommentti
Keilaamista ja pimeitä ihmisiä
torstai 4.10.2007 klo 22.48 (tallennus 4.10.2007 klo 23.19)
Taitaa olla tullut syksy, kun ei meinaa nähdä ihmisiä ihan just ennen niiden juoksemista liikkuvan peltimuovikasan alle. Luullaan taas, että sateen ja muutenkin pimeän läpi näkyy lasittuneiden silmien katse. Hienointa oli eilen, kun treeneihin ajellessa käännyin Tiksin urheilutalon parkkikselle vain huomatakseni muutaman metrin päässä edessäni olevan täysin tummissa vaatteissa fillarilla ajeleva noin 15v teini. Sen perässä tuli toinen. Kello oli siis yli 20 eikä pojilla ollut edes fillareissa mitään valoa tai edes heijastavaa pintaa. Heijastimet taas esille, hyvät suomalaiset! Taas jokavuotinen syyspimeä on meidät yllättänyt! 
Juuh, taas on mennyt tovi, kun oon tänne kirjotellu. Sen sijaan on ollu tosi nörttimäinen olo, kun on ollo kummallinen inspis raapustella webbisivuja. Tänään sellanen oli töissä ja lähdinkin sielä vartin vaille kasi. Sen jälkeen oli vieläkin inspistä, joka tosin rapisi tämän läppärin wlanin takkuilun myötä. Sain tilanteen taas hallintaan mutta ei enää varmaankaan jaksa Emacsille höpistä sekavia.
Kuopiossa tuli käytyä. Sen reissun myötä miittikynnys kohosi vitutuksen kasvaessa. Miksi, oi miksi, ihmisten on pakko juoda? Ihmettelen sitä vieläkin. Parasta oli alkuilta, kunnes väki alkoi vähentyä portsarien toimesta. Pelattiin majoittajamme luona erästä sanaselityspeliä ja mentiin hohtamaan keilaradalle. Heiluin keilauksen loppuun saakka kamerani kanssa ja sen jälkeen olinkin sydän syrjälläni jättäessäni noin 1,5 kiloeuron edestä omaisuuttani alle kahden metrin päähän baarin ulko-ovesta. Keilaaminen oli kivaa varsinkin silloin, kun sain kuulan pysymään kourujen välissä. Kaadonkin muistan saaneeni mutta sen jälkeen kolme heittoa päätyivät kouruihin.
Paluureissulla onnistuin pääsemään itsekin kuvaan, nimittäin ylinopeuskameraan. Nopeusrajoitus olikin tipahtanut parillakymmenellä, joten tutkassa oli 102 km/h 80km/h alueella. Odottelen tuomiotani sakkoni suuruudesta. Kummasti sen jälkeen en ole ajanut mittarin mukaan yli 10km/h ylinopeutta missään tilanteessa. Nopeusmittauspisteiden mukaan jellonan mittari on melkoisen tarkka: viisarin ollessa suunnilleen 85 viivalla digitaalinäyttö vilkutti 82. Kohta pitäis toi sinipeto huoltaa ja katsastaakin. Rahanmenoa ei voi edes estää.
Viime perjantaina olin myös keilaamassa. Tällä kertaa oltiin yheksän tyypin porukalla Talissa lähes tyhjässä mestassa. Heittelytkin sujuivat paremmin kolmen sarjan aikana: 82-103-99. Kahdessa vikassa oli jopa kaatoja (monikossa nimenomaan) ja pari paikkoa. Myös pallon heiluttelu sujui paremmin miellyttävämpien pallojen löytymisen myötä. Myös omiin jalkoihin kompurointi auttoi tilannetta. 19. päivänä olis duuniporukan illanvietto, johon kuulunee myös keilojen kaatamista. Saa nähä, mitä silloin tapahtuu...
Ens viikonloppuna on tuossa Jukaran salilla kotimaisten opettajien leiri. Taidan siellä käydä kääntymässä mutta ei koko leiriä kroppa kestä. Sain kasvattiseurastani omakohtaisen sp-viestin, jossa oli syksyn jäsentiedote vaikka en ole jäsenmaksuani maksanut tänä vuonna. Ehkä sen voisin maksaa ja anoa ensi vuonna 15. vuotenani vapaajäsenyyttä.
Ens viikolla alkaa duunissa liikkumispisteiden keräily. Jokaisesta liikutusta puolituntisesta saa pisteen. Ehkä tuo ja Jukara-posti voivat olla ne pienet perseelle potkaisut, jotka tarvitsen lähteäkseni liikkumaan taas. Kynnys on ollut korkeampi kuin uskoin. Ai niin, kävin nimipäiväni pitkästä aikaa Korkkiksessa kamerani ja ystäväni kanssa. Mukavaa oli vaikka saukot jäi näkemättä.
1 kommentti