Taas on mennyt pari viikkoa. Osittain tuntuu, ettei juuri mitään ole tehnyt, mutta olen jotain saanut aikaiseksi. Ei, en ole löytänyt itseäni vieläkään siivoamasta! 
Töissä on ollut varsin ahdistavaa, mutta tänään ilmaa saatiin puhdistetuksi. Kun otetaan huonosti nukuttuja öitä, marinoidaan ne stressillä, grillataan väärinkäsityksissä ja tarjoillaan huonolla kommunikoinnilla, on jättipalkokasvi nenässä ihan kaikilla. Tai ainakin kahdella. Tänään istuttiin alas puimaa ja se teki hyvää! Sovittiin, että keskustellaan enemmän, jotta kaikki tietävät, mitä tapahtuu milloinkin. Mulla on parempi olo 
Taisin sanoa joskus, että vähennän miittaamista. Paskan marjat!
Viime viikolla olin parissa mukavan pienessä miitissä ja edellisviikolla kävin ihmettelemässä Tokoinrannan menoa. Toko tuli käytyä selvin päin ja voi tytöt, kun porukka oli turusen pyssyissä. 12 astetta niin yli puolella porukasta oli kylmä. No, pakko myöntää, ettei istuminen järin suuresti lämmitä. 
Viime vkl menikin erittäin stressaavan työviikon (ehkä henkisesti raskain työviikko koskaan) jatkona ensin Kaislassa pallotallaaja-Triviaalia pelaillen ja siideriä naukkaillen. Tosin uni ei tullut yöllä helposti, joten lauantaina oli välikuolema ennen illan peli-iltaa. Siellä oli mukavaa ja olin selvin päin. Tosin kotiin tultuani yksinkertaisesti menin pisulle ja pesulle, otin vaatteet pois ja kaaduin sänkyyn *krooh*
Pictionary-neitsyys menetetty ja jopa tiedettiin parin kanssa toistemme piirtelyistä jotain. 
Ens viikonloppuna huristelen Kuopioon, minkä jälkeen luulen, etten jaksa vähään aikaan miittailla. Paitsi jotain peli-iltoja ei lasketa. 
Henkisesti olen aika hajalla. Osittain töistä ja loppu johtunee yksityiselämästä (tai sen puutteesta). Henkisten voimien vähyys heijastuu fyysisenä väsymyksenä ja siten laiskuutena. Asuntovelallisena korkojen nousukaan ei innosta. Parin vuoden aikana korkojen määrä on noussut lähes 100 €, mikä tuntuu varsin kipeästi, kun asuntolaina ei ole ainoa velkataakka yksineläjälle. Elikkä talous ei auta löytämään energiaa esimerkiks matkustelun kautta, kun ei oo varaa edes yhteen aikidoleiriin kuukaudessa, jos jaksaisi treenata. No, pitänee tällä viikolla oikeasti tehdä päätösten toteuttamiseksi jotain.
Seuraavaan kertaan... CU!
Sain kuvien kommentoinnin toimimaan samalta pohjalta kuin näiden blogikirjausten. Pitkä projekti on päättynyt ja on muiden säätöjen aika!
Shkål!
En ole taaskaan aikoihin höpissyt tänne. Useaan otteeseen oli mielessä kirjotella, mutta sen hetken jälkeen fiilis katosi. Nyt soi Avril Lavignen "Keep Holding On". ♫
Tuohon biisiin ihastuin ensikuulemalta katsellessa niinkin turhaa ohjelmaa "So You Think You Can Dance" - tietty Jenkkilän tuotantoa. Jokin tanssissa miellyttää. Ehkä se jokin on, kun joku hallitsee kehonsa niin totaalisesti ja pystyy näyttämään tunteensa kehon kokonaisvaltaisella liikkeellä.
En voi väittää, ettei katselisi myös kauniita ihmisiä tanssia seuratessa... 
Takaisin aiheeseen, jos aihetta edes oli. Ei sitä ollut oikeasti eikä väärästi. *heiluu vaarallisen näköisesti puujalan kanssa* Mitäs tässä onkaan tapahtunut sitten viime kirjoittelun? Ruotsinlaivalla tuli käytyä, työkaveri katkaisi kinttunsa, synttärit oli ja meni, tein päätöksen ja sain jotain tehdyksi. Ruotsinlaiva ja Stokis (Tukholma) tulivat nähtyä. Mennessä voin huonosti, Tukholmasta löysin aarreaitan (Science Fiction bokhandeln Vanhassa kaupungissa) ja tullessa paheksuin dokaajia itsekseni ja toimin keskellä yötä lohduttajana/nukuttajana. Hyvä tietää, että oma elämäntarinani toimii unettavasti.
Risteilyn aikana miitti-into laski jonkin verran liian monen ihmisen ylettömän dokaamistarpeen vuoksi. Taiteiden yön iltana oli miitti, jossa kosteusmittarini pimahti. Mua näkee luultavimmin jossain miitissä vasta Kuopiossa 22.9. Jotenkin ei jaksa lähteä katsomaan dokausta, koska itseäni ei se homma juurikaan kiinnosta.
Ennen Stokikseen menoa sain tekstarin, jossa työkaveri kertoi hajottaneensa jalkansa. Sen myötä duunissakin on ollut tiukkaa. Se heijastuu muuhunkin elämään. Tänä viikonloppunakin mun piti huolehtia itsestäni ja siivota edes vähän, jotta saisin itseäni kasaan. Jaksaminen on kortilla ja olen siitä jopa avautunut töissäkin. Tieto lisää tuskaa tälläisissä tilanteissa eivätkä pelkät kehut tietyn rajan ylityttyä yksinkertaisesti riitä. Pelonsekaisin tuntein odotan aamua, jolloin ei vain jaksa nousta raahautuakseen töihin. Olen muutamaan kertaan kironnut kvartaalitalouden katsantakannan, koska aikoinaan kaupallisissa aineissa opin, että investointeja kannattaa tehdä, jotta tulevaisuudessa voisi olla kasvua. Tuota eivät taida meidän johtajat tietää vaan ihmisiä poistuu firmasta eikä heidän tilalle palkata ketään. En vaan tajua, miksi pitää kerjätä verta nenästä! Argh!
Päätöksiä tein pari ja kumpikin kohdistuu itseeni. Ensiksikin päätin alkaa taas liikkua enemmän myös tatamilla. Toiseksi päätin rajoittaa miiteissä käymistä ja tutustua miiteissä tapaamiini mielenkiintoisiin tuttavuuksiin. Tehtyjä asioita on pari, jotka liittyvät webbisivuihin. Toissailtana sain valmiiksi erään kaivatun piirteen yhdelle webbisaitille ja eilen julkaisin uuden räpsygallerian, josta vielä puuttuu kommentointi ja kuva-albumin salaus. Sivujen tekemistä edisti läpimurtoni tällä läppärilläni, kun sain Emacsin koodien tallentamisen toimimaan mutkattomasti.
Luulen, että tiputan yhden webbisivuston ylläpitohommat pois, kun tuntuu sille jäävän liian vähän aikaa. Tai aikaa olisi, mutta ei paukkuja. Kiitti, että kävit ja luit.
*jää keräilemään ajatuksiaan*