Blogi
Heinäkuu 2007
Leireilyä Turussa ja loman loppu
maanantai 30.7.2007 klo 0.35 (tallennus 30.7.2007 klo 00.45)
Kesäleiri 2007, Turku, yliopiston Educarium, majoitus läheisessä puutalossa kasarmialueella.
Maanantai 22.40
Lähdin hieman liian myöhään - neljältä - kotimaisemista. Onneksi matka meni melko sujuvasti ja ehdin kuudelta alkaneisiin treeneihin. Ylin yllättynyt, kuinka vähän harjoituksissa oli väkeä. Suurimmalla osalla tuntui olevan musta vyö tai muuten vaan korkeampi kyu-arvo, joten tekemisen meininkiä oli reilusti. Moni vanha tuttu totesi "Suakin näkee", johon on vaikea sanoa juurikaan muuta kuin "Kiva nähdä suakin".
Tämän vuoden ensimmäinen leiritreeni on koettu. Hurja hiki oli, mutta suhteellisen hyvin jaksoin tehdä koko treenin, kun ottaa huomioon noin kolmen kuukauden totaalisen treenaamattomuuden (okei, en laske pihalla bokkenin huitomisia treenaamiseksi) ja muutenkin huonon yleiskunnon. Lapojen seutu tuntuu jäykältä ja taisi eräs tuttu huomata tukkoisuuteni.
Tämän päivän tavoite on täyttynyt ja huomenna jatkuu. Aamutreeneihin en aio mennä mutta illlalla kyllä; paitsi aamutreeneihin ajattelin mennä kameran kanssa, jos vain se sopii senseille. 
Tiistai 12.54
Sain senseiltä luvan kuvata. Satakunta kuvaa otin. Mutta Turun sanomien kuvaajan runkoa (ja linssiä) kävi kateeksi. 
Huomiseen eli keskiviikon lehteen pitäisi tulla jokin juttu. Pitänee huomenna ostaa lehti. Eilen meitä kuvattiin Turku TV:oon, jonne ehkä tulee vartin mittainen juttu.
23.32
Tulin juuri jokivarresta syömästä. Sinne eksyin, kun kaverini T soitti. Pakkohan sitä oli lähteä, kun kutsu kävi. Reippailin sinne noin 3km ja hikihän sateen jälkeisessä kostean painostavassa ilmassa tuli - heti treenien jälkeen.
Treenit menivät hikisesti - kuinka muutenkaan. Tosin nesteytyksen tärkeys tuli esille, kun päätä alkoi särkeä kesken treenin. Onneksi se helpotti loppua kohti. Jatkettiin samasta, johon aamutreeni päättyi, eli käden kääntämistä rennosti mutta samalla lujasti. Samaa on tosin harjoiteltu sensein treeneissä niin pitkään kuin muistan. Emmekö me suomalaiset vaan opi käyttämään selän lihaksia käsissä?
Huomenna on aamulla taas räpsimistä ja illalla treenit, näytös ja illanvietto. Hommasin itselleni aveciksi kaverin, joka oli muutenkin innokkaasti tulossa katsomaan näytöstä.
Keskiviikko 15.21
Aamun treeneissä muut tekivät keppejä - kumi-jo. Otin kuvia 61. Ennen treenejä eräs neitokainen sääti kamerani automaattitarkennuksen pisteet kuntoon, mutta silti käytin käsitarkennusta, koska olin siihen tottunut ja muutenkin tatamilla on useita tekijöitä, joihin kamera luulisi mun haluavan tarkentaa. 
Treenin jälkeen kysyin senseiltä, haluaisiko hän nähdä illalla kuvia, mihin en saanut selvää vastausta. Tein varmuuden vuoksi opettajaa varten sensei-hakemiston, johon siirsin muutamia parempia kuvia.
Torstai 0.27
Iltatreeni, näytös ja illanvietto ovat takana mutta monet ovat eksyneet todennäköisimmin baariin ja tulevat meidät "tylsät" herättelemään joskus aamuyön tunteina. Kumi-jo jatkui treenissä, tosin tynkätreenistä (viisi varttia) tuli vielä tyngempi, kun istuimme senseitä odottelemassa reilut viisi minuuttia. Porukkaa löysi ihan runsaasti paikalle näytökseen ja mukana oli eräs kaverini.
Pyysin hänet myös illanviettoon, mikä oli varsin mukava tapahtuma. Aikidoa harrastavat tai harrastaneet fagotistit olivat koonneet kvartetin ja he soittivat varsin hienosti. Tunnistin osan kappaleista. Applodeerasimme encoren ja he soittivat Pulmusten tunnusmusiikin. Kun poistuin kaverini kanssa juttelemaan kahden kesken, hän teki mielenkiintoisen huomion: yhteinen keskusteluaihe meillä aikidoporukalla on yllättäen aikido. Menimme kaakaon/teen ääreen keskustelemaan, kunnes kumpaakin alkoi väsyttää. Erosimme ja sovimme, että tavataan toistekin tällä viikolla. Hyvää juttukaveria saa välillä etsiä kissojen ja koirien kanssa eikä sellaista välttämättä siltikään löydä.
Taidan vielä lukea hetken ennen unia, jos vaikkapa joku noista baareilijoista eksyisi näinkin aikaisin majapaikkaansa. Taitaa olla turha toivo!
22.09
Tämä päivä meni hitaasti mutta varmasti. Päivän luin kirjaa, jonka olin aloittanut pari kuukautta sitten. Menin ajoissa tatamille venyttelemään, mikä oli hyvä siirto, kun treenit olivat varsin vähähikiset mutta vaikeat. Opettelimme sulautumaan pariin ja liikkumaan kuin yksin. Moni asia pöllytti hilsettä mutta jotain jopa ehkä ymmärsin. Käytyäni kaupassa ostamassa hieman lisäpurtavaa loppuajaksi sain huomata saaneeni "kämppiksen" tähän huoneeseen, jota olin yksin asuttanut maanantaista lähtien. Mukavaahan se vain on.
Perjantai 13.18
140 kuvaa tuli taltioitua, mutta kymmenkunta oli treenien jälkeen parin treenaajan temppuillessa. Varsin outoja treenejä tällä kertaa: Eilen tehtiin sulautumista. Tänään harjoittelijat välillä makasivat ja hetken kuluttua kaikki olivat seinää vasten. Tämän treenin pointti taisi olla vapaiden lihasten käyttö. Hyviä kuvia silti tuli räpsittyä. Moni halusi jo antaa sähköpostiosoitteensa mutta päätinkin heittää osan kuvista Aikidoliiton sivujen kuvagalleriaan... Siinähän kotona säädän kuvien kanssa pari viikkoa.
23.53
Iltatreenit olivat hikiset ja keppiä tuli heiluteltua myös. Viikonloppuleiriosuus alkoi ja väenpaljous oli selvä. Nyt illalla katseltiin tähän asti otettuja kuvia ja saatiin hyvät naurut, kun keksittiin kuviin kuvatekstejä. Tosin osa kuvista ei tekstejä tarvinnut.
Loput onkin kirjoitettu kotosalla:
Lauantain "aamutreeneissä" kuvasin jälleen ja loppujen lopuksi toin kotiin kuvia vajaat 400. Moni kyseli kuvia, mm. Aikido-lehden toimitus ja sensei, joka haluaa kuvat seuraavalla visiitillään marraskuussa, joten aikaa on runsaasti hienosäätää epäonnistuneitakin kuvia kohdalleen. Treenien välillä oli vain kolme tuntia taukoa ja löysin itseni Juniorivaliokunnan kokouksesta, mikä oli mukavaa vaihtelua. Iltasella otettiin ensin ryhmäkuva ja sitten vasta hiki, joka kuivateltiin heilumalla kepin kanssa. Lopuksi olikin yllättävän nopea graduointi ja illanviettoa majoitustilojen vierustalla. Jätin menemättä Jania moikkaamaan ja kuulemaan, koska iski laiskuus, väsy ja halu olla treenikaverien kanssa.
Sunnuntaina herätyksen jälkeen olikin aamiainen ja tavaroiden sullominen kasseihin ja pirssiin. Treeneissä heiluttiin keppiin nojaten koko kaksituntinen, joten järin hikistä puuhaa se ei ollut.
Kotiin palaaminen onkin ollut melkoista säätöä: pöytäkoneeni (ja tuhansien kuvien varastoni) ei käynnistynyt lainkaan. Taitaa olla emolevy paskana. Pitänee katsoa, kuinka pitkä takuu tuolla alle 2v sitten ostetulla emolla onkaan. Veikkaanpa vuotta. 
Pesukone on pyörinyt käyttö- ja treenivaatepesut sekä kuvat on heitetty talteen toisellekin kovalevylle, jos tälle läppärille tapahtuu jotain. Musta on tullut näemmä varsin paranoidi, mutta kuvien vuoksi pitääkin olla paranoidi Noh, petivaatteiden vaihto ja sitten uinumaan. Aamulla pitääkin mennä duuniin. Plääh.
Lisää kommentti
Vaihteeksi jotain ajatuksiakin
tiistai 17.7.2007 klo 21.52 (tallennus 17.7.2007 klo 22.19)
Luin Cityssä Joylan blogia ja mieleeni tuli yksi eilisiltaisen keskustelun helmistä: luottamus.
Luottamus on asia, mikä perustuu mielestäni moneen jo yksinään tärkeään asiaan: mm. rehellisyyteen, kunnioitukseen ja lupausten pitämiseen. Jokaisen näiden osatekijän pitää olla kohdallaan, jotta voi johonkuhun luottaa. Käsittääkseni monien mielestä luottamus ansaitaan mutta itseni mielestä luottamus menetetään.
Vaikka itse oletan elämässäni uuden tuttavuuden olevan rehellinen ja pitävän lupaukset, taustalla on elämän heittelyiden aiheuttama epäilys toisesta. Pyrin pitämään epäilyksen ns. terveellä tasolla eli en kuvittele kaikista pahinta skenaariota vaan tutustumisen syventyessä - kaiken mennessä hyvin - kunnioitus kasvaa ja alan luottaa ihmiseen. Olin ennen varsin sinisilmäinen mutta elämä on potkinut aikoinaan päähän sen verran useasti, että jopa tälläinen puupää on oppinut olemaan enemmän harmaasilmäisempi.
Menneisyys on jokaista muovannut tekijä. Siitä pitää oppia, mutta ei pidä kuitenkaan sterotypisoida ihmisiä, koska se tapahtuu yleensä huonojen asioiden perusteella "jokainen mies on sika ja pettää ennenpitkää"-tyyliin. Moni asia opettaa meille jotain, mutta jokaisen pitää itse selvittää, mikä opetus sillä kerralla oli.
Kun jotain ikävää tapahtuu, sitä luontaisesti olettaa, että niin tapahtuu jatkossa joka kerta. Sama asia on, kun esimerkiksi jonkun 14-vuotias turre kuolee ja kuoleman tuottamaan tyhjiöön hankitaan uusi musti. Musti on pieni eikä omistaja kouluta sitä samaan tapaan kuin koulutti turren. Sitten ihmetellään, miksi musti ei tottele yhtä hyvin kuin turre. Johtuisikohan omistajan erilaisista metodeista sekä eri luonteisesta eläimestä?
Samaan tapaan saa uusi ihmissuhde edellisten ihmissuhteiden paskat niskaansa - yleensä. Onneksi välillä on poikkeuksia, jolloin on opittu menneestä mutta ei raahata mennyttä tähän uuteen suhteeseen. Itse pyrin pitämään jokaista ihmistä erilaisena ja annan jokaisen tehdä omat siirtonsa mielensä mukaan. Tekojen (tai tekemättömyyksien) perusteella "tuomitsen" toisen eli päätän, voiko toiseen luottaa vai ei. Mutta jopa minä erehdyn joskus ajattelemaan kaikkia kauniita vaaleahiuksisia naisia tyhjäpäiksi.
Lisää kommentti
Paluu lapsuuteen ja tuntemuksia lomaillessa
maanantai 16.7.2007 klo 23.50 (tallennus 17.7.2007 klo 00.54)
Ensiksi voisin valottaa viime aikoina leffateatterissa katsomiani leffoja. Niitä on poikkeuksellisen paljon edellisen kirjauksen jälkeen: neljä! Tänään kävin katsomassa uuden Harry Potterin, eilen Transformersin ja Teinimutanttininjakilpparit ja reilu viikko sitten Die Hard 4.0.
... Tuon alun kirjoittelin eilisen puolella ennen Tärkeän ihmisen vierailua luonani. Reilut pari tuntia meni kuin lentämällä avautumisen tapahtuen puolin ja toisin. Oli sangen puhdistava keskustelutuokio. Mutta takaisin noihin leffoihin ja muihin tapahtumiin...
Potteri oli synkkä mutta varsin turvallisen viihdyttävä. Jos olisin sen käynyt yksin katsomassa, olisi elämä ollut täysin samanlaista kuin ilman leffaa. Muutamia hyviä kohtia oli, ja Harryn suudelman analysointi oli varsin mainiota seurattavaa. "Sinulla on tunneskaalaa teelusikan verran" oli leffan paras anti.
Kuole kovaa 4.0 olisi paremmuusasteikkoon asetettuna seuraavana. Sen kävin katsomassa eksän kanssa toissasunnuntaina Korkeasaaren reissun päälle. Mainiota sanailua ja liian paljon vastaanotettuja iskuja mutta takuuvarmaa viihdettä tälläselle nörtille.
Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat (TMNT) yltävät sijalle kaksi. Olin aikeissa mennä ihan itsekseni katsomaan tuollaisen 80- ja 90-lukujen rajapiirretyn sarjan pohjalta tehdyn varsin realistisen näköiseen maailmaan tehdyn animaation mutta sainkin mukaani yhden TMNT-fanin ja toisen mielenkiinnosta leffaan halunneen kaverin. Leffassa tuli mieleen oma lapsuus ja kuinka sitä joskus muisti kilppariveljesten nimet ja osasi kertoa, mitä kukin osasi tehdä ninjailun lisäksi. Onneks osa muistui leffan aikana mieleen ja oli todella mukava muistella kultaista 80-lukua T:n kanssa. Oli mainiota käydä ennen leffaa teidän kahden kanssa syömässä ja haukkumassa turkulaisia Metallica-faneja, joilla oli ihan väärät eleet ja t-paidat.
Pisteenä ison iin päälle tulee Transformers. Taas päästään 80-luvun puolelle ja vieläpä lauantaiaamujen faijavisiitteihin, kun tuli Sky Channelilta piirrettyjä. TF taisi tulla ennen Inspector Gadgetia. Piirretyistä muistan punaisen pitkänokkaisen rekannuppihyviksen ja lentävän pahiksen. Ne olivat myös tässä leffassa, jossa on varsin paljon tietokoneefektejä. Niiden avulla pääsin nauttimaan leffasta ja olinkin ihan täpinöissäni lopputekstien alkaessa. Täpinäfiilis jatkui iltaan vaikka TMNT tuli katsottua kolmisen tuntia tuon jälkeen. Samanlainen fiilis heikompana oli Hämäri kolmosen jälkeen, kun Venom ja Hiekkamies olivat siinä aivan upeina.
Takana tänään (ma) on avautumista isukista ja paineistani. Takana tänään myös kahden uuden ihmisen tapaaminen. Viikonlopun aikana tutustuin uuteen erääseen (miespuoliseen) kaveriin, jonka kanssa tuntuu yhteisymmärrys pelaavan normaalia sulavammin. Vaikka monien ongelmia en ole halunnut alkaa empatiseeraamaan, koska omia ongelmia on tarpeeksi, tämän kaverin tilanne kosketti syvemmin. Olen iloinen, että päätin kuunnella häntä, koska hän todella tuntui tarvitsevan kuulijaa. Usein pelkästään korvina oleminen auttaa toista. Tunsin myös, että saatan joskus tarvita itsekin häntä johonkin. Eli oma lehmä on ojassa - osittain. Takanani on myös pieni ahdistus. Aiheena on yllättäen miittailu. Syykin ehkä selviää seuraavasta höpinästä:
Toissa viikonloppuna loman alkaessa sain lauantaina T:lta puhelinsoiton, jossa hän pyysi baariin parin muun kaverin kanssa. Odotellessa ajankohtaa huomasin, että tuo baareilu muuttuihin pikamiitiksi ja lopulta meitä oli toistakymmentä. Olin osasyyllinen, kun houkuttelin yhden mainion ihmisen mukaamme ja ovella odotellessani bongasin pari tuttua. Osittain sama konklaavi sitten päätyi sunnuntaina menemään Korkeasaareen, johon otin avecikseni kameraattorin. Koska joukossa ei ollut muita kuvausta vakavammin ottavia ja yksi osallistuja oli hieman vaahtosammutinta isompi, ei tullut otettua kuvia kuin alle sata. Viime lauantaille oli sitten kaksi tai kolme miittiä, joihin jokaiseen osallistumista tulin viikon aikana miettineeksi. Mietin myös ensi viikonlopun Oulumiittiä ja siihen osallistumista. Kuitenkin lauantaisen Suomenlinnan miitin päätin jättää väliin vaikka siellä oli "ilmoittautumisten" perusteella mainiota porukkaa aikeissa osallistua. Syitä oli ehkä neljä, joista jokainen oli itsessään riittävä. Niistä helpoin oli "Ei huvittanut", kun jälkeenpäin olen miettinyt tuntemuksiani...
Loma on rentoutumisen aikaa ja sitä olen harrastanut. Jäi Hangon leiri väliin; osittain syynä oli taustalla olevat loukkaantumiset ja viimeisin pitkä neljännesvuoden treenitauko. Toivon, että ensi viikon vietän kokonaan Turussa. Tavoitteena on yksi treeni päivässä mutta en pakota siihenkään itseäni. Teen koko lomani ajan vain sitä, mikä tuntuu hyvältä juuri sillä hetkellä. Tällä viikolla saatan lähteä siis Ouluun mutta reitti voi kulkea Ranuan ja esim. Savon tai Pohjois-Karjalan kautta, jos ihmisiä kiinnostaa meikäläistä tavata.
Nauttikaa kesästä, kun vielä voitte!
Lisää kommentti
Nyt olis niinku loma :)
perjantai 6.7.2007 klo 22.32 (tallennus 6.7.2007 klo 22.54)
*huokaus* Päällimmäisenä mielessä ovat pari viimeistä päivää, jotka pääosin menivät siellä, mistä oon nyt kolme viikkoa poissa. Ysituntisia päiviä tänään ja eilen. Eipä niistä tuon enempää.
Kiva istua tässä pihalla, ryystää Crowmooria, kuunnella läppärin pikkukajareista musaa ja nuuhkia tuulia, joissa on tuoksuteltavissa sade. Siitä tuli mieleen, kuinka moni surkuttelee, jos lomalla oli sateista. Mun mielestä LOMA on lomaa vaikka tulis lehmiä taivaalta! Nih. Silloin ei tartte miettiä sitä t-sanaa yhtään ja voi olla tai tehdä jotain muuta.
Mulla on suunnitelmissa tehdä pääosin just sellasta, mikä tuntuu just sillä hetkellä hyvältä. Mahdollisina aktiviteetteina on ens viikolla fillaroida Korkeasaareen ja vierailla parissa Akarin kesäleirin treenissä Hangossa, seuraavalla viikolla on mahdollisuus lähteä huristelemaan ja tapaamaan kauempana asuvia tuttuja mutta vika viikko on lyöty lukkoon kesäleirin ollessa Turussa. Monille oon kertonut olevani viikon 30 (23.7. alkava viikko) Turussa ja heti on arvattu, että oon siellä DBTL:n vuoksi. Ehkä sinnekin eksytään aikidoväen kanssa joku ilta tai jopa jonkun oman tutun kanssa. Tiedä siitä tuon enempää. Sen näkee sitten.
Ubuntu alkaa pikkuhiljaa luonnistua, kun löysin tänään pari juttua tähän, jotta pääsen tällä pihalta käsin käpistelemään noita webbihärveleitä. Mielenkiintoista... Nyt on LOMA!
Lisää kommentti
LomaTJ 4...
maanantai 2.7.2007 klo 23.46 (tallennus 3.7.2007 klo 00.22)
... ja lievä ahdistus töissä. Kun tarkemmin ajatellen, en jaksa sitä ajatella nyt yhtään enempää. Voisin pohtia muita asioita, kuten...
Kuinka tapojensa orja ihminen oikeasti on? Minyalla tänään katseltiin telkkarista ennen Wii'llä pelaamista ohjelma brittiläisistä autisteista, jotka ahdistuivat normaaliarjen muuttumisesta. Eräs kaveri tarvitsi vain uuden bussilinjan pysäkille niin siitä saivat kuulla kaikki ihan solvauksiin saakka. Eräs tyttö ryntäs opettajan kimppuun, kun luuli open vievän hänen ystävänsä pois häneltä istumalla tämän viereen. Aloin miettiä, kuinka paljon ihmisen elämä perustuu tiettyihin rutiineihin. Peruspäivä on mulla aikalailla samanlainen kuin muillakin toimistotyötä tekevillä: aamulla herätään, tehdään aamurutiinit, mennään töihin, lähdetään töistä kotiin ehkä kaupan kautta, harrastellaan omia juttuja tai leikitään perhettä ja mennään nukkumaan. Itsemietiskelyni päätyi tulokseen, jonka mukaan pidän rutiineista. Ne jotenkin yksinkertaistavat elämää mutta silloin aivot ovat pitkälti naulakossa.
Toinen ohjelmasta kummunnut ajatus liittyi normaaliuteen. Eräältä autistilta kysyttiin, millaista olisi olla normaali. Sieltä tuli vastaukseksi "En tiedä", mikä oli fiksuin vastaus, jonka voisi ajatella tuohon kysymykseen. Pyrin kuvittelemaan itseni normaalista poikkeavaksi, koska mua on vain yksi. Siten otan vastuun elämästäni ja pyrin käyttämään sen mahdollisimman omimmalla tavalla. Tiedän tietäväni ja osaavani sellaista, mitä eivät suurin osa ihmisistä tiedä tai osaa. Toki tiedän puutteeni sekä tietotaito- että ihmisyysosastoilla. Kaikki asiat, erityisesti puutteet, koostavat kokonaisuuden, jota voisi kutsua myös persoonaksi. (Öh, onkohan tässä mitään järkeä vai onko jo liian myöhäistä? )
Puutteitani tietotaito-osastolla olen viime aikoina paikannut hankkimalla käytetyn Compaqin nc6000 -läppärin, johon asensin Ubuntun (Linux). Varsin nöyrä olo on, kun hyörii sellaisessa ympäristössä, josta ei tiedä juuri mitään. Monia haasteita vielä edessä, mutta jotain luulen oppineeni sentään.
Sunnuntaina tapahtui mukava yllätys. Jutustelin yllätyskyläilystä erään kaverin kanssa mesessä. Kun olin saanut kirjoitettua tyyliin "Mun luokse voi tulla vaikka olis sotkuista", puhelin soi. Sieltä ääni sanoi "Jos oot kotona, katso ikkunasta ulos." Avasin oven ja muutaman metrin päässä vilkutteli pyöränsä vieressä kaverini. Kutsuin hänet sisälle ja piti heti meseen heittää "Vieras tuli =)", mikä sai aikaan toisessa päässä nauruhymiöitä. Sanonpa tässä kaikille, jotka tietävät asuinpaikkani, että saa tulla kylään, jos ei ole pahat mielessä, milloin vaan. Tosin mieluiten ei yöllä, mutta voi silloinkin tulla, jos ottaa riskin herättäessään mut.
Sellasta tällä kertaa. Ainiin, ihmettelen edelleen, miten juuri tuo munkki-kirjaus edelleenkin kerää kommentteja.
Lisää kommentti