Blogi
Huhtikuu 2007
Hajanaisia hajatuksia
torstai 26.4.2007 klo 21.59 (tallennus 26.4.2007 klo 22.27)
Väsymystä, vitutusta, pään hakkaamista bittiseinään, rautakankeilua, hengästymistä pienestä, liikuttumista, läheisyyskaipuun unohtamista, elämän hankintaharkintaa, halipulan karkottamista, pusuja pienissä määrin, kuvaamisyritelmiä pokkarilla, savusukellusta savusaunassa ja jopa humaltumista...
Siinä kuluneen pariviikkoisen aikajakson tuntemuksia. Toki niitä on enempikin, mutta eivät kai olleet niin pinnalla. Paria ekaa ei varmaankaan tartte selittää. Bittiseinä on tullu tutuks taas sekä töissä että kotona. Rautakankeilu liittyy venyttely-yrityksiin. Hengästyminen sen sijaan liittyy tukko-olon läsnäoloon ja liikuttuminen esim. tänään katsomaani Americal Idol: Idol Gives Back -tapahtuman katseluun. Kyllä Jenkkilässä osataan isosti tehdä asioita... Aika surkeasti saivat kerättyä apurahoja, kun jäi varmaankin vain alta 50 miljoonaan taalaan. Mutta, jos afrikkalaisen pojan tai tytön koulutarvikkeet vuodeks maksaa alle 200 taalaa, saa silläkin muutaman oppineen ihmisen. Kyllä, mielestäni ihminen on ihminen, kunhan kohtelee toista ihmistä kunnioittavasti. Kaipa toi menee kategoriaan "Sitä saa mitä tilaa..." 
Läheisyyskaipuuta vastaan joutuu taistelemaan päivittäin mutta mitä pitempään sitä pysyy sinkkuna eikä edes tapaile ketään tiettyä, sen helpompi fiilistä on pitää loitolla. Elämän ajattelin hankkia koulupenkiltä. Opiskeluaikeeni on saanu kaikkialla virheetä valoa. Ens viikolle pitäis sopia juttutuokio linjaston vetäjän kanssa. Se tietäis pariks vuodeks rajallisia vapaailtoja ja lisästressiä, mutta sitten olis varmasti paljon helpompi olla henkisellä puolella. Halipulaa karkotin ja sain pusuja samassa paikassa, jossa räpsäilin pokkarilla, sukelsin savusaunaan ja humalluin. Kyse on "tietty" Ylöjärven mökkimiitistä, jossa oli monilla varsin menevä fiilis. Osittain siellä oli ajoittain jopa tylsää mutta pääosin mukava kokemus. Tapasin mukavia ihmisiä ja tutustuin muutamiin vanhoihin tuttuihin syvemmin. Huomasin ujouden nostavan päätä, kun vastaan tuli tyyppi, josta en tiennyt mitään. Tikusta en vaan kerta kaikkiaan saa asiaa! Kuten en säästäkään jaksa turista. 
Taidanpa tästä jatkaa kuvagallerian bittiseinän kaatamista, jotta saisin sen joskus valmiiks. Myös Joomlaan tutustuminen on meneillään. Se on yks php- ja mysql-pohjainen webbisivumoottori, johon on vaikka mitä palikoita valmiina... (Sori, ei jaksa heittää linkkejä nyt.) Lisää seuraavalla kerralla sitten. Tsau!
Lisää kommentti
Ostetaan lievempi iltavirkkuus
perjantai 13.4.2007 klo 0.07 (tallennus 13.4.2007 klo 00.44)
Niin sitä käytännössä loma meni ohitse enkä mitään saanut aikaan. Parannun ehkäpä maanantaihin mennessä tai ainakin tämä rykiminen loppuu. Happi loppui keskiviikon treeneissä ihan liian aikasessa vaiheessa, jolloin totesin, että oli hyvä, etten menny noin sadasosakuntosena pilaamaan muiden leireilyä. Vyökokeen kävin kurkkaamassa ja jäin neljän Vicks Bluen ajaks illanviettoon juttelemaan tuttujen kanssa. Pullistelevat välilevyt kuulostivat omiin korviin huonolta tekosyyltä, mutta ei niiden vaikutusta voi vähätellä.
Lomasuunnitelmien tekeminen on yliarvostettua puuhaa. Huomasin sen taas. Olevinaan oli suunniteltu vain pari asiaa loman ajaks eikä kumpikaan niistä toteutunu. Levänny ja istunu oon niidenkin edestä. Tänään näin seinien vaappuvan ja sain siitä syyn mennä ulos aurinkoon venyttelemään. Pihalla on parvekematto ollu koko talven laiskuuden ja huonon ajoituksen vuoks, joten sitä ei oo tarvinnu virittää paikalleen. Venyttely teki hyvää vaikkakaan en jaksanu olla pitkään vaan sain päähäni virittää viimein lämpömittarin ulkoanturiin jatkopiuhan, jotta sain sen pois keittiön ikkunan yläkulmasta ulkovaraston oven yläpuolelle ja samalla pois auringosta. Nyt mittari näyttää todenmukasemman arvion ulkoilman lämpötilasta ilman falskaavaa ikkunavaikutusta.
Pelottaa ens viikon haaste herätä taas ennen seiskaa. Nyt rytmi on 03-11. Tunnetusti oon iltavirkku, joten nukahtaminen on oikeastaan mahdottomuus, jos ei nukuta. Nukahtamisen tunne tulee, kun väsyttää tosi paljon. Elikkä ens aamusta alkaen pitää herätä kellon soittoon ilman torkkua. Hui! Kaamee ajatus, mutta pakko se on. Huomenna ysiltä, lauantaina ja sunnuntaina kasilta. Sit maanantaina voi onnistuakin herätä ilman supervoimia seiskalta.
Kuvagallerian näpertely on edelleen työn alla. Löysin uuden tavan, jolla voisin hoitaa alkuperäiskuvien pienennykset pieniin ja kommentoitaviin kuviin: PHP ja sen GD-jatke. Mutta, vielä pitää toteuttaa suht fiksusti kuvien jaottelu sopiviin ryhmiin, teemoihin ja sun muihin kategorioihin sekä salasanasuojaus. Suurin webbisivuprojekti työllistää lisää ostoskorin ja kyselyautomatiikan loihtimisella. Väkersin sinne hieman parannuksia - ainakin omasta mielestä - käyttäjien ylläpitoon. Keskiviikkona teki mieli ostaa, kun puoleen hintaan sais HAH, monitoimiprintterin verkkojohdon päähän. Omia räpsyjä olis kiva tulostaa itse, mutta mustesuihkutulostin ei oo mun kotitarpeita varten kirjotuspäiden vaatiessa tarpeeks säännöllistä tulostelua. Tekis mieli ostaa laaseri, mutta värilaasereita ei saa halvalla verkkotulostimiks. Niinpä taidan olla ilman tulostinta ja kärrään perseeni töihin tulostelemaan ne harvat omat rintit, mitä tartten.
Huomenna vois tehdä rundin fillarilla ihan hissukseen ja vähän heitellä tekstiilejä sohvalta ovien taakse piiloon eli suomeks sanoen kaappiin. Heh, alkoi heti yskittää. Pitäydyn omissa kuvioissani, koska pelkään alkavani avautua seinistä ja ongelmistani, jotka ovat oikeasti pieniä päätösasioita. Mahalle pitää tehdä jotain. Se on suurentunu silmissä näiden lomaviikkojen ajan vaikka ajatuksissa oli alunperin sen pienentyminen.
Lisää kommentti
Aurinkovuosia ja taivaanrannanmaalauksia
maanantai 2.4.2007 klo 21.20 (tallennus 2.4.2007 klo 21.50)
Ihmiset ovat kamalan sotkuisia. Talvi aina paljastaa ihmisluonteen välinpitämättömyyden. Hajotettu roskis ei pidä roskia sisällään... Tänään poistuin ekaa kertaa kolmeen päivään kotiluolastani kävelylle vaikka henki hädin tuskin kulki. Oli pakko päästä pois neljän seinän sisältä, kun vielä aurinkokin lämmitti kuudentoista mikroaurinkovuoden päästä eikä pilviä ollut estämässä kaikenlaisia aallonpituuksia. Auringonsädehän matkaa Maahan hataran muistikuvani mukaan kahdeksan minuuttia ja 20 sekuntia. Sen lisäksi aurinkovuosi on pituusmitta toisin kuin nimi antaa ymmärtää. Kyseessä on matka, jonka auringonsäde kulkisi vuodessa. Valonnopeus tyhjiössä taisi olla noin 299792458 metriä sekunnissa. Kun tuon kertoo 60 x 60 x 24 x 365,25 (neljäsosapäivä tulee karkauspäivästä jaettuna neljällä), saa matkan (noin 9460730472581 km). Vertailun vuoksi päiväntasaaja (vielä hatarampien muistikuvien mukaan) on noin 40000 km. 
Tuli vähän tieteellisemmän tuntuinen aloitus, koska reilu viikko sitten töistä kotiutuvaa duunaria odotti tuulikaapin lattialla kirje EVTEKistä. Siinä kerrottiin, että olisi viimeinen mahdollisuus hyödyntää täysin kymmenen vuotta sitten suoritettuja opintoviikkoja ja valmistua nykyisen opintosuunnitelman mukaan. Juu, olen miettinyt asiaa. Yleisesti ottaen edes jokin koulutusta todistava aanelonen olisi varsin näppärä, jos haluaisi vaihtaa toimenkuvaa tai työnantajaa. Suoritettuna on muistaakseni noin 47 opintoviikkoa, joista takuuvarmasti pitää rutiinin ja muistin palauttamiseksi opiskella osa uudelleen. Dementia on jo alkanut tässä päässä.
Sain itseni viime viikolla kahtena iltana treeneihin, mikä oli hyvä juttu pääsiäisleirin treenaamissuunnitelmien suhteen. Suunnitelmat muuttuivat perjantaina, kun loma alkoi niiskuttamisella ja pikkupaleluilla sekä lihassäryillä. Nyt pahimman yli on jo päästy, mutta happi on vähissä kuin pula-aikana ruoka konsanaan (tarinoita ajasta kuullut, ei omakohtaisia kokemuksia). Tällä hetkellä tuntuu hyvältä suunnitelmalta viedä kamera kävelylle Jättärin laelle, mutta huominen näyttää sen paremmin. Ihan kunnossa en ole, kun ääni pihisi kaupassa ja heräsin vasta yhdentoista aikoihin. Nyt suunnitelmana on tervehtyä ja pystyä käymään edes yksissä treeneissä pässiäisleirillä.
Ihan vähän duuniasioita: Viime viikko oli normaalityöviikosta poikkeava, koska oli versiokoulutusta. Koulutukseen tuli tuttuja naamoja Ruotsista ja Norjasta, jotka vein syömään keskustassa erääseen nimeltämainitsemattomaan ravintolaan. Vieraat olivat varsin ällikällä lyötyjä (heidän sanansa oli impressed), kun tarjoilijat eivät kyselleet ruokia tuodessa kenelle oli mikäkin ja lasku tuotiin suoraan erikseen, joissa oli ositettuna viinipullot viiniä juoneiden kesken. Kuulemma sekä Oslossa että Tukholmassa ei välttämättä pyytämälläkään jaeta laskuun pullon hintaa. Pinnat kotiin siis. Sen jälkeen mentiin Mollyyn, jossa jäätiin miesten kesken juttelemaan. Olipa mukavaa vaihtelua normiviikon sijaan.
Ranuan reissu muuttui Ähtäriksi, mutta se peruuntui tämän niiskuttamisen vuoks. Saas nähä, miten tää loma tästä etenee. Turkuun on jo kyselty...
Lisää kommentti