Edellisestä kirjauksesta on jo jonkin aikaa. Tuntuu, ettei juurikaan olisi tapahtunut. Mitä pupu meni pöksyyn blogi- ja blogivarjopikkujoulujen suhteen. Ensiksimainitun sijaan löysin itseni cityläisten miitistä Mascotista, mikä saattoi olla pidemmän päälle parempi ratkaisu. Tutustuin tammikuun mökkeilyseuralaisiin. Taisin tehdä sieltä lähtiessä nopeimman poistumisen kautta miittihistoriani: puin yhtäkkiä hupparin päälle, nousin ja vilkutin kaikille heiheit. Eli yksin sieltäkin poistuin kotiin, mutta ah niin ihanalla Pösölläni. 
Töissä on ollu armotonta menoa ja vuodenvaihde on aina kiireisintä aikaa, joten meno ei hiljene vähään aikaan...
Jouluna piti olla hyvin aikaa nörtteillä eli tehdä yhtä webbisivuprojektia dediksen lähestyessä vimmatusti. Dedis on vuoden loppu, joten aikaa ei ole liikaa. Pitäisi vielä viimeistellä uusi sivusto, konvertoida nykyinen tietokanta uuteen, siivota sivusto turhista lisukkeista ja saada se toimimaan webbihotellin palvelimella. No, uusivuosi menee viimeistelyjen puitteissa. 
Huomenna on Mascotissa miitti, johon meen kurkkimaan, keitä siellä oikein on...
Ai niin! Ensi vuoden kujeet (saa ymmärtää myös lupauksina) ovat seuraavat:
Aika ankaralta vaikutan, kun alan miettiä tarkemmin, mutta ei elämä parane kotona koneen ääressä istuenkaan... Wish me... determination, not luck! 
Väsyttää. Ei kuitenkaan duuni vaan miitissä ja pikkujoulussa riekkuminen. Tai ehkä myös duuni, koska oltiin varsinkin itsepäisyyspäivän jälkeinen jakso reilulla alimiehityksellä. Sai tehdä töitä niska limassa.
Maanantaina oli "lievä" paniikkipäivä ja tein illan päätteeksi kolmisen tuntia ylitöitä hienosäätäen systeemejä. Tiistaina olikin sitten täysin kuollut olo. Ei vaan jaksanut tehdä mitään tuottavaa. Tein ylitöistä lapun, ettei unohdu ja hieman puolenpäivän jälkeen kotiin. Muistan, että neljältä katsoin kelloa, onko kello jo paljonkin.
Torstai ja perjantai menivät työelämässä tehden yhden asian kerrallaan - tai niin yritin. En kuitenkaan tehnyt mainittavasti mitään ylimääräisellä työajalla. 
Ja sitten vapaa-ajan eli niinkutsutunelämän käsittelyyn. Keskiviikkona tapasin eksän nykyisen kundin ensimmäisen kerran, kun menimme kolmistaan Korkkikseen. Tultiin toimeen, mikä on ihan positiivinen asia. Taidan olla oikeasti yli noin puolentoista vuoden takaisesta erostamme, kun en juurikaan mitään musta- tai harmaasukkaisuuden merkkejä havainnut omasta käyttäytymisestäni.
Oli melkoisen harmaa päivä ja kuvaaja oli tänään varsin tärähtänyt, joten 194 kotiin kannetusta räpsystä kriittisen silmän ensikatselmoinnin läpi pääsi 86 ehdokasta. Niitä joskus tuolla räpsyissä. Nyt on tärkeämmät projektit eli webbisivut etusijalla. 
Perjantaina menetin Cityn keskustelumiittineitsyyteni, kun menin sekalaiseen läjään tyyppejä, joiden tarkoituksena taisi alunperin olla uittuilu ja dokaaminen mutta aika moni unohti ensiksi mainitun tarkoituksen ja se korvautui pitkälti keskusteluilla naisten keskinäisiä pitkiä kielareita unohtamatta. Hajallahan meikä oli, kun en edes pusua saanut. Sentään pari halia. Muutama oli ennestään tuttu muista merkeistä. Osa tunnisti blogiensa kommentoijan nikin ja sai naaman sille. Olin tylsä ja lähdin yksin pois puol kahden aikaan - kävellen Pasilaan Hgin Urheilutalon tienoilta. 
Eilen roikuin liikaa sätissä mutta oli se sen arvoista. Tein myös hyötykäyttöä duuniläppärillä ja yritin nörtteillä jotain nojatuolilta käsin.
Illalla menin Louhelaan sättipikkujouluihin. Tapasin monta ihmistä, joita oon halunnu tavata ehkä jo vuosia. Hienosti illan aikana jengi liukeni ihan huomaamatta. Ja ihan yhtä vahingossa löysin itseni huojumasta tanssilattialta karaoken tahtiin. Niin tätä miestä vietiin. Käväisin huojumassa parin naisen kanssa, mutta toisen kanssa innostuin huojumaan enemmänkin. Sellaista nojailua ja samalla läheisyyttä. Myös jonkin sortin yhteyttä - luulen.
Poistuin paikalta rutistusten jälkeen puol kolmen aikaan.
Kolmen kilsan kävelyn jälkeen olin kolmelta kotona. Uni ei meinannut tulla reippailun jälkeen. Loppuyön nukuin puhtaissa lakanoissa ja ysiltä tuntui siltä, että oli väärin herätä yksin. Sen jälkeen olen ihmetellyt, mikä mulla oikein on. Panenko sekavan olon siiderin, parin viskin ja passiivisen tupakoinnin piikkiin vai olenko ihastunut? Tuota tunnesoppaa taidan tänään hämmennellä. 
Jos olen ihastunut, on tilanne sellainen, ettei sovi liiaksi leijailla... Tarttis sellasta rautapalloa, jollainen on Akkarissa ollut Karhukoplan veljeksillä kintuissa menoa rajoittamassa. Olisko kellään sellasta nurkissa lojumassa? 
Taas on mennyt viikko - töitä tehden. Jostain kertonee viime yön yhdeksäntuntinen unijakso. Kuudelta taisin käydä kusella ja kello mölisi joskus puol ysin aikaan mutta tajusin kellon olevan herätessäni 10.11. Eka ajatus oli "Miten helkutissa saan illalla unta?" muutaman lisäkysymysmerkin kera. Olo ei ole virkeä mutta ulkona on varsin upea ilma.
Olen varmaankin liian tunteellinen suunnitteleva henkilö. Nimittäin tunnen mielipahaa ainoan tämän viikon vapaapäivän suunnitelman kariutumisesta. Suunnitelmassa oli toinen ihminen, joka joutui perumaan jo eilen vatsapöpön vuoksi. Aie oli mennä Korkkikseen (Korkeasaari på finska). Fiilis ei ollut yöllä hänen luotaan ajellessa näin matala, kun vettä satoi ja oli masentavan pimeä pohjoiseen moottoritietä matkaavien autoilijoiden pitkien valojen häikäistessä silmiä ajoittain. Teki ehkä hetken mieli tänäaamuna pukeutua ja mennä Korkkikseen tapaamaan Tsaaria (Mannisen seuraaja), mutta en jaksanut lähteä taas jonnekin yksin.
Viikko on paiskittu töitä eikä paljoa muuta mainittavaa oo tapahtunu. Perjantaina oli sellainen "kiva" 8.45-20.45 työpäivä alkaen asiakastilaisuudella ja typistyneellä puheenvuorollani päättyen lähes kuuden tunnin yhtämittaiseen työrupeamaan versiovaihdon yhteydessä. Eilen se jatkui 10-16 kotonaan etänä töitätekevän työkaverin kertoessa välillä menosta koiran kanssa ulos tai syömään. Ehkä pitää anoa se etäyhteys niin voi sekoittaa vapaa-ajan ja työn sekaisin sujuvasti... 
Kaipa tässä pitäisi myös erästä projektia saada eteenpäin, mutta ihan koko viikkoa ei koneella istuessa jaksaisi ajatella... No, onneksi on treenit Tiksissä tänään 16-18. Päivän kohokohta, toivottavasti siellä ei tapahdu mitään ikävää. *maalailee jo piruja seinille*