Blogi
Marraskuu 2006
Mistä valoa?
sunnuntai 26.11.2006 klo 11.27 (tallennus 26.11.2006 klo 11.41)
Päällimmäinen tunne on tylsä ja turtunut. Alla on jotain positiivista. Pitää yrittää saada positiivisia ajatuksia ja tuntemuksia enemmän pinnalle. Tylsä fiilis on nyt aiheutunut parista oharista tältä viikonlopulta. Eilen kaverin oli tarkotus tulla kylään mutta hän perui sen. Tänään oli tarkoitus mennä uuden nettituttavuuden kanssa Korkkikseen, mutta ei ole neidistä kuulunut mitään. Enkä sitten jaksa lähteä jälleen yksin taas jonnekin vain siksi, että saisin valokuvia lisää. Kuitenkin on neljältä asetreenit Tiksissä, joihin oon luvannu mennä. Eikä tuolla ulkona järin hyvä ilmakaan ole. Tulispa se talvi jo!
Viikolla oli paltsu yhden webbisivuprojektin osalta ja nyt annettiin dedis. Vuodenvaihteesta tulee kiireinen kaikilla rintamilla ja oikeastaan on ihan hyvä, ettei tartte joulua viettää kuin aattona. Saan nekin päivät hyötykäyttöön, kun uutta saittia väkerrän tiptopkuntoon. Sain hieman energiaa edellä mainitsemastani paltsusta mutta taas on nollissa. Pitääkin olla sopimatta mitään menoja tuntemattomien tai sellaisten, joilla on ailahtelevainen mieli, kanssa, jotta voin suojella itseäni ja vähäisiä voimavarojani. Tylsähän tuollaista päätöstä on tehdä mutta se on vähän niinku pakko...
Töissä on kiireistä ja ens viikonlopuks ei tartte miettiä, mitä teen, koska ylitöitä tuli ainakin perjantai-illaks ja lauantaille päivälle. Samapa tuo mitä viikonloppuna tekee, kunhan tekee jotain.
Tänä viikonloppuna sain jopa tiskattua ja imuroitua. Muuten ei siis yhtään mitään fiksua. Ja nukuin yhtenä yönä pitkästä aikaa 8h! 
Vähän alakuloista menoa, mutta valoa on vähän ja senkin ajan on töissä. Kun on vkl, valo on sade- tai muiden pilvien takana piilossa.
PS. Jos haluat piristää mua, parhaiten se käy tulemalla teelle. 
2 kommenttia
Tauon jälkeen
sunnuntai 19.11.2006 klo 22.33 (tallennus 19.11.2006 klo 22.52)
Oli aikajakso, jonka aikana ei yksinkertaisesti halunnut kirjoitella blogiin mitään. Tuntui jotenkin... sisältä niin tyhjältä. Ehkä tiskaamattomien astioiden määrä voisi jossakin määrin kuvastaa tilannetta. 
Kävi halipusujuttukaverikaipuu vieraana viime viikon lopulla. Lisäksi töissä oli melko kivasti paineita ja tekemistä, niinpä kotiin ja itselle ei jäänyt yhtään pisaraa ylimääräistä tsemppiä. Viikko sitten sovin ystäväni kanssa eräänlaisen vedon tai tsemppipuserruksen. Oma osuuteni koski vähintään tunnin yhtämittaista liikkumista neljästi viikossa.
Tällä viikolla olin kuin olinkin kahdesti treeneissä (ke ja tänään). Siitä se taitaa lähteä. Hakamankin pesin, kun se haisi. Ehkä ensi viikolla pitää mennä fillaroimaan, kun sillä voisi taas uskaltaa ajaa, kun talvi lähti pakoon.
Viikko sitten oli myös isänpäivä. Yllätin oman isukkini krapulan kourista. Visiitissä oli sekä positiivista että negatiivista. Oli mukava nähdä isukkia kahden-kolmen vuoden tauon jälkeen. Tunnelmiani latisti isukin eukon kännäys, lähentelyt ja vaatimiset sekä vittuilut. Ei niistä tuon enempiä.
Torstaina eksä vei mut elämäni ekaan lentismatsiin Pateri – KoVe. Oli ihan mukava kokemus mutta ei lentis ole minunlainen peli. Hienosti pojat (pelaajien keski-ikä noin 21v) leijuivat ilmassa verkon päälle ja siitä tekisi mieli saada näppärä kuva ihan lattianrajasta otettuna.
Toivottavasti alkava viikko on viime viikkoja parempi ja saan kerättyä lisäenergiaa jostain...
Lisää kommentti
Ajan tappoa ja pimeitä tilanteita
torstai 9.11.2006 klo 0.07 (tallennus 9.11.2006 klo 00.27)
Tapan taas aikaa. Tällä kertaa odottelen, että kello tulee sopivan verran, jotta saan pesukoneen käynnistymään suht ihmisten aikaan mutta kuitenkin lopettamaan ohjelman vielä silloin, kun olen valmistautumassa työpäivään.
Otsikon toinen aihe viittaa taas pimentyneisiin aamuihin ja iltoihin sekä ihmisiin tummissa vaatteissa ilman heijastinta. Aamulla sydän pomppasi kurkkuun - onneks jalka ensin jarrulle - kun eräs täysin mustiin pukeutunut hoikka naishenkilö hyppäsi kuin tyhjästä Pitäjänmäen Valtsun jälkeen suojatielle auton valokeilaan. Muitakin läheltä-piti-tilanteita on ollut liiankin kanssa, mutta onneks kukaan ei oo jääny alle. Tänään töistä ajellessa Turuntietä aiheutin varmaankin melkoisen paniikin takanani ajavalle autoletkalle, kun vetäisin liinat kiinni ennen suojatietä toisen auton ollessa pysähtyneenä valkoviivojen edessä viereisellä kaistalla. Seurasin taustapeilistä, että mua seuraava auto EI pysähtyny ennen suojatietä vaan kaasutti ihan mun puskurissa seuraaviin valoihin... Kummallista, että pitää työntää pakastevihannespussi kokonaisena hajuelimeen vaikka samojen sääntöjen mukaan kaikki pelaa peliä nimeltä liikenne. Voittajia ovat kaikki, jotka pääsevät kotiin ehjin nahoin - näemmä. Sad but true.
Tänään oli kivat reenit tuolla Tiksissä. J veti hauskoja ideoita sisältäneen hikijumpan ja yritti puhua mua leireille. Väitti, että mulla on ihan tarpeeks hyvä kunto. Ehkä se on monien mielestä ihan jees, mutta kun mulla on ollu paaaaaljon parempi joskus aikoinaan. Perhana noiden tottumusten kanssa! Miten niistä pääsee eroon? Tekemällä muutoksen juu, mutta mitä sen jälkeen. Onko sitten onnellinen ja iloinen? Hmmm. Mietin tätä yöllä nukkuessani mutta en lupaa palata asiaan.
Tiistaina vietin käytännössä koko päivän 9.30 - 20.30 töissä. Sain inspiksen ja sain aikaankin jotain hyvää. Jotain positiivista siihenkin päivään. Maanantai oli muistaakseni kamala päivä töissä. Olin päivystäjänä ja koko viikon rautalankavarasto tuntui huvenneen puolentoista tunnin aikana. Illalla taisin nollata harjaamalla pihalta maton päältä lunta nurmikon päälle, jotta saan tuon parvekematon joskus ennen joulua pois. Turhan tyyris matto ostaa joka vuosi.
Tälläsiä hajatelmia mutta eipä tästä väsypäästä enempää irtoa. Kivaa loppuviikkoa kaikille! Huomenna on jo perjantai ja sit on viikonloppu.
Lisää kommentti
Kuivausrummun sammumista odotellessa
maanantai 6.11.2006 klo 0.23 (tallennus 6.11.2006 klo 00.45)
... päätin kirjoitella tänne, kun on hieman luppoaikaa. Mitä onkaan tapahtunut loppuviikon aikana.
Torstaina töiden jälkeen sain vieraan, jonka kanssa aika vierähti nopeasti erinäisistä asioista jutellen, keskustellen ja vain höpötellen. Teetä hörpin toista litraa.
Perjantaina tein hieman pidemmän päivän ja illalla taisin säätää jotain sivuston kanssa, kun tuo viikolla tekemäni muiden blogiosuus ei toiminutkaan blogilistan oltua jumissa. Pitänee katsella, miten tuo valikon integroiminen toisen webbisaitin kanssa toimii...
Lauantaina eli eilen olin pitkästä aikaa nettiaddiktien miitissä, jonne tulevista en tiennyt paljoakaan. Bongasin Cityn blogistien miitin pari viikkoa sitten ja änkesin mukaan. Siellä oli kaksi ennestään tuttua "nettipersoonaa" ja erään blogistin avec oli Jukarasta tuttu. Ilta alkoi nälkävuoden mittaisessa pitkässä pöydässä, johon muodostui näppärästi pari-kolme kuppikuntaa. Ruoka oli hyvää, mutta sitä oli liian vähän, Crowmoor oli kallista (6,5€/0,4l pullo ja ruokaa sai odotella. Jälkiruokien toimittaminenkin kesti kamalan pitkään. Porukoiden vähennyttyä me jäljelle jääneet kuusi urhokasta ja rohkeaa siirryimme Belgeen höpisemään sohvapöydän ääreen. Illan myötä väki väheni ja toivottavasti pidot paranivat. Myöhästyin junasta minuutin ja odottelin seuraavaa vain reilun puolituntisen. Onneksi oli tarpeeksi päällä. Kiitos kaikille läsnäolijoille illasta!
Tänään tein kauniissa säässä kävelyn kameran kanssa. Kun vertailin kuvia (juu, en ole niitä vieläkään räpsimisiin laittanut) viime viikon otoksiin, voisi sanoa talven tulleen. Aina löytyy jotain kaunista, kun kameran etsimen kautta katselee maailmaa...
Nyt kuivausrummun tyhjennyksen kautta unille, koska aamulla herätys kuuden tunnin kuluttua. Krooh!
1 kommentti
Miesmuisti...
keskiviikko 1.11.2006 klo 23.18 (tallennus 1.11.2006 klo 23.59)
on kaiketi huono, kun en muista, milloin olisi viimeksi tuprutellut lunta tähän malliin kuin tänään MARRASKUUN EKANA päivänä... Kotiuduin piirun alle tunti sitten treeneistä ja sai talvirenkaista huolimatta ajaa kieli keskellä suuta. Pariin otteeseen alkoi perä heittää mutta se kuuluu talven ensimmäisiin kokeiluihin – ilman muuta liikennettä vieressä, edessä tai perässä.
Alkuviikko on ollut työtaakan suhteen varsin raskas ja parina iltana on tullut kuunneltua ystävien ja kaverien isompia ja pienempiä murheita. Skaala on ollut muutaman päivän seksittömästä kaudesta (ei muuten tunnu mulla missään kohta puolentoista vuoden sinkkuilun pohjalta ) ystävän menetyksen kautta sen verran raskaaseen aiheeseen, etten sitä tarkemmin määrittele. Parisuhde- tai -suhteettomuusongelmia en enää jaksa laskea marinoihin vaan ne ovat varsin normaaleja keskustelun aiheita.
Tänään bongasin töistä tullessa varsin taitavan pysäköinnin. Ihailin näkyä niin paljon, että piti heti hakea kamera ja ottaa pari havaintokuvaa. Hienot vanteet kyl pemarissa.
Maanantai-iltoina välillä maailmanparantajan toimen ohessa näpertelin kesäiset Oulun auringonlaskut tuonne räpsyihin (3.8.06). Sangen hienoja kuvia ovat; myös muiden kuin mun mielestä. Pari mesekaveria ovat kysyneet niistä; eka halusi jonkun kuvan työpöydälleen ja toinen mietti julisteen tekemistä. Varsin mairittelevia kommentteja tälläiselle räpsijälle. Vähemmästäkin punastuu.
Eilen sain mieleen väkerrellä tämän blogiosion parissa lueskeltuani muiden blogeja. Niitä voi vakoilla tuosta "Muiden blogeja"-haarasta, joka haetaan automaagisesti Blogilistan suosikeistani. Oli haastavaa mutta opettavaa säätää systeemi toimimaan sulautetusti osana valikkoani.
Pitäisiköhän olla tänään menemättä lainkaan sättäilemään? Jotenkin kaipaan juttuseuraa, mutta en halua antaa periksi kiusaukselle. Onhan noita juttukavereita mesessäkin, jos niin paljon kaipaan jutustelukaveria...
Niijuu! Treeneissä olin nyt iltasella. Pitkästä aikaa Mira oli Suomessa ja veti mainiot treenit. Ollessani "mallikärsijänä" lopputreenin aikaan hän heitti mut sen verran korkeelta ja kovaa, että suorastaan ilmat karkasivat keuhkoista ja loppuheittelyn olin varsin heikossa hapessa. Kummallista kyllä, mutta siitä tuli hyvä mieli. Budolajien treenaaja tarttee jonkinlaista taipumusta masokismiin, koska ei tuollaista nautintoa tervejärkinen ihminen ymmärrä. Lisäksi eräs varsin aktiivinen treenaaja ihmetteli, kun teen niin hyvin ja kysyi samaan hengenvetoon oonko treenannu paljonkin. Joo, kerran viikkoon, vastasin ja nauroin päälle. Kerta viikkoon joka viikko on parempi kuin ei mitään tai kerran kuussa.
Doomo arigatoo gozaimashita! Elikkä tosi paljon kiitoksia. No tietty kiittelen sua, että luit mun höpinöitä. Toivottavasti tuut toistekin. Näin sitä korkattiin marraskuu...
Lisää kommentti