Blogi
Lokakuu 2006
Ens viikolla lunta?
sunnuntai 29.10.2006 klo 22.46 (tallennus 29.10.2006 klo 22.59)
Viikonloppu meni pääasiassa itsekseen ollen. Eilen meni masu sekasin enkä menny illalla sättimiittiin. Ilta ja yö kului tämän uuden mesetuttavuuden kanssa höpisten ja kuvia vaihdellen. Samalla sain kesäloman Vaasassa ottamani auringonlaskukuvat käpisteltyä räpsyihin. Viimein! 
Tänään olin vähän sekaisin aamulla, kun tuntui unen jatkuneen ihan liian pitkään kellon soidessa vähän yli ysi. Aluks ajattelin mennä Korkkikseen pitkästä aikaa mutta sitten lähtö venähti sen verran, ettei olis ehtiny kuin kääntyä saaressa. Se on auki nyt talvella 10-16, joten arkena ei ehdi.
Päädyin sitten kävelemään ihan kodin läheisyydessä. Ensin räpsäsin pari urbaanikuvatusta ja sitten suuntasin tien toiselle puolelle metsikköön. Sieltä sitten taas Jättärille. Oli melkoinen tuuli mutta aika paljon muitakin kävelijöitä kameran kanssa. Oli selkeä sää ja sain käppäillessä kivoja kuvia. Syömisen jälkeen suuntasinkin työpaikan autotalliin nastarenkaat takakontissa. Vaihdoin pököttiin talvitassut ja pesin sen turkin. Kympin uutisten säätiedotusta katsellessa olin onnellinen, että vaihdoin nyt ne enkä vasta lumen tultua tiistaina tai keskiviikkona. Loppuviikosta pitäisi tulla luminen ja pakkaskeliä. Milloinkohan ne luistinradat avataan? 
Lisää kommentti
Töitä, hymyjä ja rutistuksia
perjantai 27.10.2006 klo 22.45 (tallennus 27.10.2006 klo 23.36)
Töissä on ollu taas melkosen työntäyteinen viikko. Eilen ja tänään taisin kartuttaa saldojani viidellä tunnilla, mutta sain sentään yhden suht ison jutun tehtyä valmiiks. Siten on parhautta aloittaa viikonloppu. Väsyttää mutta hymyilyttää vielä eilinen...
Hyppään kuitenkin ensin keskiviikkoon ihan vain kiusallani. Töitä ei mainita, webbisivusysteemeitä piti säätää duunin jälkeen ja ennen Tiksiin treenaamaan menemistä. Sain hommat kunnialla läpi ja Pekan treeneissä tuli hikoiltua. Huono kunto ja venytyksissä pesupallo tiellä: pitäis kai tehdä jotain...
Torstaina viihdyin töissä vain reilut kymmenen tuntia. Sain hyvän vauhdin päälle ja nälän tultua päätin lähteä kotiin. Kaveri (sama, jonka tapasin ekan kerran parisen viikkoa sitten ja juteltiin 7h) oli saanut siipeen ja mökötti mesessä. Kosketusta ei kaivannut. Onneks sain wongattua hänet luokseni. Lupasin olla piristämättä ja halaamatta. Juteltiin, haukuttiin miehiä ja avauduttiin puolin ja toisin. Kolme tuntia meni ihan huomaamatta parin teemukillisen siivittämänä ja erotessa rutistettiin sydänten kyllyydestä. Voi että teki hyvää! Kuulemma teki hyvää molemmille.
Nettihenkilöitymäni, monksu, kävi läpi jonkinlaisen numeroanalyysin. Sen mukaan olisin me-henkinen maailmanparantaja. Syntymäpäivän mukaan olenkin hoivaaja ja edelleen maailmanparantaja. Aika nappiin osuivat.
Tänään sain uuden kapulan, joka ei oo parempi kuin mun oma. Korvaa siis entisen kaameen kapulan. (Taitaa olla erään operaattorin tuotemerkki jo?) Sen mukana tuli sinihampaalla toimiva handsfree, joka ei lataannu normaalilla laturin tulpalla vaan tarttee pienen pinnin. Mun mielestä väärä siirto Noksulta, kun mun edellinen on puhelimen laturilla latautuva HD. Tekniikkajupina sikseen.
Tuli mieleen ihan kohta tänne rantautuva syksyn eka myrsky. On onni asua talon betonijalassa varsinkin myrskyilmalla. Tuskinpa sitä huomaisi, kun ei huomaa mitään rankkasadettakaan, jos ei oo keittiön ikkuna auki. tovi sitten oli aukkoja pilvissä ja oli varsin upea taivas: harmaata pilveä ja kirkasta tummansinistä avaruutta. Sääli, ettei siitä saisi kunnon kuvaa, kun pilvet huristelevat tuhatta ja sataa. Poliisi, sakottakaa pilveä! 
Ai väsy? Tunnustan. Neljä tuntia unta viime yönä boltsiin ja tänään siideri nautittu. Nyt vielä meseen juttelemaan uuden tuttavuuden kanssa... Hänkin räpsii kuveja.
Lisää kommentti
Elossa...
tiistai 24.10.2006 klo 23.02 (tallennus 24.10.2006 klo 23.52)
... tai ainakin niin luulen. Välillä sattuu ja välillä ei tapahdu. Huomasin viikonlopun aikana uppoavani blogien maailmaan. Lueskelin ventovieraiden elämästä ja ajatuksista. Bongasin myös blogimiitin blogilistalaisten kesken ja eilisiltana sitilokittajien tulevan miitin. Sinne tietenkin änkeydyin mukaan. Tekee mieli miittailla, tavata uusia tuttavuuksia. Kuitenkin huomasin, että sättäily alkaa ärsyttää, mutta sieltäkin bongaa välillä mukavia tuttavuuksia. Sättihörhöt eivät vaan nykyään enää järjestä isoja miittejä, joista kaikki vakkarit tietäisivät... Tylsiä ovat!
Webmasterin tointa on tullut hoidettua liian vähän. Ajattelin, jos sätin vähentäminen vähentäisi myös tylsiä fiiliksiä ja saisin aktivoitua itseäni edes jotenkin. Sivut pitäisi tehdä valmiiksi ja liikkuakin pitäisi. Mesessä on tarpeeks juttuseuraa.
Viikonloppuna hieman kirpaisi, kun sain kuulla, että kuulostan epätoivoiselta parisuhteen "metsästäjältä". Mielestäni muuten menee hyvin, mutta sinkkuus alkaa painaa. Ei sille taida olla muuta tehtävissä kuin järjestää tekemistä sen verran, että asia ei pyöri mielessä niin paljoa.
Eilen sain ainakin kolmelle ihmiselle hyvän mielen. Eräs duunikaveri tarvitsi kyytiä ja lainasin sille koko auton siksi aikaa. Mutsi kysyi, autanko heitä arkun kanssa. Mummu halusi jonkun arkun K-ketjun kaupasta. Olin jo alustavasti muutenkin lupautunut, joten vastasin juujuu. Jumboon sitten mentiin töiden jälkeen ja siellä odottikin KOLME arkkua. Jos sen olis tienny, olis tää miettiny muutaman hetken enemmän. Pienempi arkku ison sisään ja ne takakonttiin. Toinen iso takapenkille turvavöihin. Ylästön kautta porukoiden luokse hitaampaa reittiä, kun ei kehälle päässy kääntymään mukavasti. Mummu oli ihan hurmiossa. Väsynyttä mieltä helpotti tietää, että avusta oli joku kiitollinen.
Myös eilen sain töissä tietää, että mulla on 12 käyttämätöntä lomapäivää! Olin laskenu, että päiviä olisi seitsemän eli viikko + päivä. Näemmä isommasta työnantajasta on hyötyä myös lomapäivien kertymisen suhteen, koska tuo laskemani arvo tulee vuosilomalaista. Mietin kovasti, milloin olisin lomalla ja mitä silloin haluaisin tehdä. Jos kaksi viikkoa pitäisi pötköön, voisi helmikuun alku olla aika jees ennen hiihtolomia mutta myös huhtikuun alku voisi kiinnostaa myös dan- ja pääsiäisleireineen. Siitä tulisi myös ekstrapäiviä, joiden avulla voisi pitää pitkiä viikonloppuja pari jossain kohtaa lomaa odotellessa.
Jonkun pitkistä viikonlopuista voisi käyttää eksymällä talviseen Ranuan eläinpuistoon kameran kanssa, koska upeimmat kuvat näyttivät olleen otettuja talviaikaan. Siis Ranuan postikortteja muistelen tässä vain... Eläintarhahörhö taidan olla, ehkä vain vähän.
Kohta taidan kaatua kaapin taakse tyynyä halaamaan, kun alkaa vähän silmäluomet lipsumaan...
1 kommentti
Vähän unta
torstai 19.10.2006 klo 23.01 (tallennus 19.10.2006 klo 23.23)
Viime aikoina on tullu nukuttua liian vähän. Ma-ti suljin silmät kolmeks tunniks, ti-ke viideks ja viime yönä jopa kuudeks. On siis tullut leikittyä zombieta varsinkin töissä. Huomenna teen etäpäivän, joten ihan seiskalta ei tartte potkia itseä ylös. Osa duuneista on tehty, mutta on tarkotus selvittää, kuinka tehokas osaan olla kotona nojatuolissa lojuessa läppäri sylissä.
Maanantaina tuli roikuttua liiaksikin saakka sätissä. Tosin sain meseen pari mukavaa kaveria, jotta voi jutella heidän kanssa ilman sättiin menemistä. Tiistaina sättiminen jäi suht vähälle, kun menin moikkaamaan porukoita samalla palauttaen mutsin perässä raahattavan laukun, jonka olin lainannu Ruotsin keikkaa silmälläpitäen. Sieltä lähtiessä palautin valokuvauskirjan Jerin omistajalle ja käytiin kävelyllä, kun Jeristä tuli monikymmenkiloinen vinkulelu. Kotiin päädyin joskus yhden jälkeen.
Eilen olin Tiksissä treeneissä. Oli mukava treenata vaikeampia tekniikoita rauhallisesti ja huolella. Koshinagea (lonkkaheittoa) treenasin kerrankin itseni painoisen kaverin kanssa mutta ei heitetty.
Olat ovat hieman jumissa. Jumi alkoi jo eilen eikä taida liittyä niskajuttuihin. Eilen jumitti vain vasenta puolta, mutta nyt se on myös oikealla puolella. Voi olla, että eilinen hitaasti tekeminen on vaikuttanu hartialinjaan jotenkin jäykistävästi.
Huomista ja viikonloppua odotellen...
4 kommenttia
Reisijumeilua ja höpinöintiä
sunnuntai 15.10.2006 klo 19.39 (tallennus 15.10.2006 klo 20.02)
Keskiviikon treenit osoittautuivat varsin rankoiks: Torstaina väsytti mutta silti jaksoin kiivetä aamulla portaat kuudenteen kerrokseen. Perjantaina reidet olivat kunnolla jumissa; takaa ylhäältä ja edestä polven yläpuolelta. Vielä eilenkin oli jotain tuntemuksia.
Perjantaina otin duuniläppärin kotiin, jotta sain testattua erään jutun kunnolla loppuun ennen viikonloppua. Olin sen illan kahden koneen loukussa, kun sättäilin, mesetin ja tein jotain muutakin omalla koneellani sekä samalla tökin läppäriä, jotta hommat menivät eteenpäin edes jotenkin sujuvasti. Tänään katsoin läppäriä ja mietin, pitäisikö tehdä vähän tulosten käsittelyä mutta päätin pitää vapaata. Taputin siitä päätöksestä itseäni olalle.
Eilen lauantaina bongasin arskan sälekaihdinten läpi. Kun olin saanu itseni ulkoilukuntoon, arska oli synkähköjen pilvien takana. Kamera kaulassa lähdin kävelylle syksyisen värikkääseen lauantai-iltapäivään. Sain muutamia mainioita kuvia ja kiipesin jälleen Jätemäelle. Tällä kertaa päätin panna jalat ja sykkeen koville kiipeämällä pitkää reittiä ylös. Myöhemmin kotona huomasin, että huipun laen tullessa silmien eteen syke oli 168, joten happi loppui tehokkaasti.
Räpsin kuvia ja neljässä minuutissa alkoi sataa. Tihutuksen alkaessa räpsäsin kuvan itään, jossa näkyi tuloillaan oleva sade harmaana huntuna, mikä oli horisontissa neljä minuuttia aiemmin. Kamera laukkuun, laukkuun sadeläppä päälle ja portaita alas ja ripeää kävelyä kotiin.
Ilta jatkui varsin yllättävällä tavalla. Törmäsin sätissä tuttuun sättiaikojeni alusta. Ihan huvikseni utelin mahdollisuutta tapaamiseen ja kohta sovimmekin tapaavamme. Menimme syömään, koska molemmilla oli nälkä, ja rupateltiin yhteensä seitsemän tuntia. Se on aika hyvin, kun on kyseessä ihminen, jota ei ole koskaan nenätysten tavannut. Tuntuu, että jäi paljon asioita höpisemättä mutta siitähän on hyvä jatkaa. Mukavaa myös tutustua toiseen kaverina ilman mitään seurusteluajatuksia. Tietenkään en pane pahakseni, jos saan hänestä ystävän. Yöllä otin pari kuvaa Kuusta, joka oli tällä kertaa sirppinä itäisellä taivaalla.
Tänään olen pyykännyt ja halkonut hiuksiani. Taisin myös syödä jotain peruspöperöäkin... Lisäksi olen räpsittyjä kuvia karsinut. Ehkä joskus jaksan kehittää lisää kuvia tuonne räpsimisiin.
1 kommentti
Puuskutusta...
keskiviikko 11.10.2006 klo 23.12 (tallennus 11.10.2006 klo 23.40)
... mäessä ja tatamilla. Maanantaina raahasin itseni kameran kanssa pimenevään iltaan Malminkartanon Jätemäelle ja tänään huristelin Ariga-sensein vetämiin treeneihin Akariin. Kolme varttia oli treenejä mennyt kuin leiritahdilla kontakti- ja heittotekniikoiden seuratessa toisiaan. Silloin tuntui kuin olisi vintti pimentynyt. Onneksi vetäjä huomasi treenaajien puuskutuksen ja höpinöinnin ja vaihdettiin hallintatekniikoihin. No, siinä kohtaa toivoi, että olisi jatkettu niitä heittelyitä, koska silloin ei aina tartte omin voimin nousta tatamin raosta.
Jospa hyppään takaisin maanantaihin, jolloin bongasin töistä ajellessa syksyn upeita värejä jo hieman laskevan auringon valaistessa. Soitin kaverille ja sain kuin sainkin kävely- ja juttuseuraa Jättärikiipeilylle. Sykemittari oli mukana ja syke oli huipulla 156 bpm vaikka pidettiin pieni puuskutustauko ennen jyrkkenevää huippua. 95 metriä ilmoitti mittari korkeudeksi, kun räpsin Minyalta saamaa jalustaa hyväksikäyttäen kuvia pitkällä valotusajalla ympäristöstä. Jalusta ei ole järin tukeva, kun tuuli heilutti kameraa juuri sen verran, että kolme sekunnin valotusajalla kuva meni ihan suttuiseksi. No, ei sitä opi, jos ei kokeile! Tuli sieltä pari hyvääkin kuvaa, joista ehkä joku saattaa päästä Räpsimisiin. Kylläpä kotinurkat ovat ihan erilaisia tuolta mäkivinkkelistä...
Tiistaina ei oikein tapahtunut mitään. Istuin töiden jälkeen kotona enkä saanut mitään muuta aikaan kuin paskanjauhantaa sätissä. Pitäisi hieman irrottautua siitä... Mutta mitä nörtti pilkuilleen mahtaa?
Tänään oli töissä taas säätöpäivä, mutta päivän pelasti töistä lähtiessä sateenkaari, joka näytti olevan Kilosta tai Leppävaarasta Lauttasaareen. Surkea kännykamerakuva hieman tehostetulla värityksellä tuossa oikealla. En lähtenyt etsimään aarrearkkua vaan huristelin kotiin kaupan kautta. Ja sitten olivat treenit. Melko kivasti eri pk-seudun seuroista väkeä tatamilla. Yllätin open sanomalla o-yasumi nasai yhden suomalaisen poistuessa pukuhuoneesta. Treeneistä jäi vähän huono maku suuhun, kun tiedän, mihin oon joskus pystynyt kontaktin, liikkumisen ja keskittämisen suhteen. Tuntuu aina olevan retuperällä omasta mielestä mutta liian usein pari ei anna siitä palautetta... Revi siitä sitten motivaatiota!
Sellasta alkuviikosta ja loppuviikkoa odotellessa voisi pohtia, kuinkakohan moni näitäkin ajatusten harhailuja oikein lueskelee. Blogilistan mukaan mulla on kolme tilaajaa, joista kaksi tiedän. Ei haittaisi, jos välillä joku jättäisi käpälänjäljen kommentteihin tai viekkuun. Kiitos! O-yasumi nasai ihan kohta.
Lisää kommentti
"Höh! Taas sä oot tylsä!"
sunnuntai 8.10.2006 klo 13.38 (tallennus 8.10.2006 klo 14.27)
Eilen tuli oltua tupareissa, joissa tuntui olo hieman ulkopiiriläiseltä. Siellä oli toistakymmentä ihmistä, joista suuri osa tunsi toisensa ja oli vaikea päästä jutuista kiinni. Taisin olla vanhimmasta päästä ja bileissä juoma virtasi, joten en ollut omimmassa ympäristössäni. Sitten haluttiinkin mennä baariin ja mua väsytti. Heitin kasan naisia torin tienoille ja jatkoin kotiin. Tuuli kovasti, satoi kaatamalla ja oli pahuksen pimeää, joten otin varovasti märkien lehtien liukastamalla VT1:llä kotimatkan. Olin iloinen heinäkuun hankinnasta eli uusista kesäkumeista. Tosin vesi nostaa auton vesipatjan päälle urasyvyyksistä huolimatta, kun vauhtia on tarpeeks. Huomasin tuollaisen jutun viime yönä.
Tuo otsikko syntyi seuraavasta sanojenvaihdosta tuparijärjestäjän kanssa:
- Taidan lähteä viimeistään puolilta öin kotiin
- Sää oot taas tylsä!
- Oon nukkunu koko viikon huonosti eikä mulla oo tyynyä mukana
- Sää et taaskaan tuu baariin *möks*
- Viime kerralla et säkään lähteny baariin. Ja kello oli puol neljä, kun lähdin kotiin.
- Ai niin.
Sitten naisia kyydittäessä kaveri sanoi uudestaan, että oon tylsä. Mainitsin siinä kohtaa, että voin jättää heidät seuraavalle bussipysäkillekin, niin olinkin tosi hyvä tyyppi.
Selkä ei tykänny istuskelusta huonossa ryhdissä ja sitä alkoi vähän jumittaa. Pitänee tänään oikeasti tehdä jotain sille: fillarointia säästä piittaamatta ja venyttelyä sen jälkeen kuulostaa hyvältä pläniltä. Venytellessä voisi katsella Kuninkaan paluun pitkästä aikaa.
Siinä tää viikonloppu pääosin. Kohta pitää käydä kaupassa, kun maito loppui eikä teetä voi juoda ilman maitoa.
1 kommentti
Tiikeribalsamia siipeen
perjantai 6.10.2006 klo 22.10 (tallennus 6.10.2006 klo 22.25)
... tai oikeastaan varpaaseen tuli. No, treeniparin kantapää oli kovempi kuin mun varpi tatamia vasten, kun se kolossi astui taaksepäin. Kolossilla en tarkoita bodarimiestä vaan siroa aikidokanaista. Tekevälle sattuu välillä - ja hiki tuli. Tuo siis tapahtui keskiviikkona. Muuten tuntui, etten osaa taaskaan mitään, mutta Mira taisi olla jossain kohtaa toista mieltä. Vaikea sanoa. Teki kuitenkin hyvää.
Töissä oon saanu aikaan suht paljon, jopa tuottavaakin jossain määrin.
Nyt siis on perjantai ja istun kotosalla. Huomenna huristelen illaks Turggusseen kaverin tupareihin. Kukaan ei tulekaan kyytiin. *mukasnif * Jossain kohtaa kulkuneuvoon (Pösö on ranskalainen eli ei auto) oli tulossa kolme kuulemma söpöä parturikampaajatarta, mutta eivät tulekaan.
Tänään huomasin töistä kotiin ajellessa (Pösöllä), että aurinko toi esiin luonnon tosi upeat värit. Huomenna taidan soittaa aamusella, jos kaveri kiipeäis tuohon lähimäen päälle kanssani. Jos en saa muuta kaveria, otan kameran matkaan mukaan.
Eilen tuli oltua 7v synttäreillä. Kyseessä oli kuitenkin ex-avovaimon työnantajan eli firman synttärit. Oli suht mukava kuulla, että olin mieluisaa täytettä kaikkien peruutusten vuoksi. Näin tuttuja menneisyydestä ja mut jopa muistettiin.
Tällä kertaa ei oo juurikaan muuta höpistävää, kun eipä juurikaan mitään muuta mainitsemisen arvoista tapahtumaa ollu... 'Til the next time we'll meet...
Lisää kommentti
"Elämää" ja ennakkoluuloja
tiistai 3.10.2006 klo 22.20 (tallennus 3.10.2006 klo 22.48)
Kun luin eilen eilisen raapustukseni, totesin itsekseni "Ihan kuin ei olis elämää". Nettiä ja kotona yksin istumista... No, joillekin se sopii, kunhan välillä näkee ihmisiä - edes kaupan kassaa. Viikonloppuna oli pieni erakkofiilis, pakko tunnustaa.
"Erakoituminen" jatkui tänään sätissä roikkumisena. Mutta oli se mielestäni sen arvoista, kun törmäsin erääseen nuoreen neitoon, joka nähtävästi opiskelee TAIKissa tai jossain muussa taiteisiin tai musiikkiin keskittyvissä korkeakoulussa. Hän ainakin väitti, ettei juttele sätissä (tai chatissa, kuten hän kirjoitteli) kuin tosi harvoin. Otsikon toinen avainsana käsittelee tätä kohtaamista, koska hänen mielestä ihmisen voi kohdata vain elävässä elämässä eikä nettituttua voi missään nimessä tietoisesti tavata livenä.
Hmm... Itse tunnetusti olen eri mieltä. Olenhan tavannut kymmeniä upeita ihmisiä ensin netissä ja sittemmin livenä. Yhden kanssa jaoin elämäni ja arjen lähes parin vuoden ajan ja todella monia ihmisiä luen ystäväksi. Netin/sätin/mesen kautta olen päässyt melko voimakkaasta ujoudesta ja osaan kohdata tuntemattoman ihmisen melko vähin ujosteluin.
Itselläni pikemminkin on ennakkoluulo baarielämään. Onko mitään järkeä juoda niin paljon, ettei muista, mitä tuli tehtyä ja purkaa pokkarikameran muistikortin muistikuvien terästämiseksi? Miten savuisessa baarissa voi tutustua keneenkään, kun kaikki ovat kännissä ja örisevät sekavia? Tai sitten miksi mennä ravintolaan juomaan kalliita juomia ja tanssimaan, kun samaa voisi tehdä kotona naapureiden yörauhaa häiriten, jos ei ole tarkoitus tutustua keneenkään?
Tutustumisen tapoja on monia, mutta lopulta pitänee kahden ihmisen kohdata ihan oikeassa elämässä siinä hetkessä eläen, jotta yhteys voi muodostua, jos se on muodostuakseen. Itselleni on viime aikoina sopinut parhaiten tämä netti, josta voi sitten siirtyä tosielämään, jos osapuolet niin haluavat. Mulle tapaaminen merkitsee vain, että tutustuminen pääsee käyntiin, mutta ei tarvitse aloittaa ihan alusta. Odotukset vain pitää pyrkiä unohtamaan ja kohdata ihminen sellaisena kuin hän on, koska hän ei voi olla mitään muutakaan. Vähän kuin menisi katsomaan paljon kehuja saaneen elokuvan mutta haluaa itse muodostaa mielipiteen näkemästään...
Mielikuva on outo juttu. Usein olen huomannut tykästyneeni mielikuvaan, joka ei sitten olekaan tämä henkilö nimimerkin takana. No, ainahan on mielikuvia mistä asiasta tahansa maailman päällä. Tietokonehan on niin nörttien valtakuntaa mutta miksi sitten kaikki niitä käyttävät ihan sujuvasti? Sivistyssana mielikuvalle lienee jossain määrin stereotypia. Sairaanhoitajathan ovat vain naisia ja aivokirurgit vain miehiä, kuten rakennusmiehetkin. Eikö vaan? Miksi ei sitten voi tavata ihmisiä sekä netissä että baarissa? Baarit ovat täynnä tupakoitsijoita. Siksi.
Saa nähdä, olenko huomenna reipas ja menen töihin fillarilla. Illalla olen aikeissa mennä kiusattavaksi Tiksiin treeneihin. Toivottavasti reippailut toteutuvat! *ottaa niskasta kiinni*
1 kommentti
Rauhoittumista sateenropinaa kuunnellen
sunnuntai 1.10.2006 klo 19.16 (tallennus 1.10.2006 klo 19.47)
Perjantain voisin sanoa olleen taas töitä ja niistä ajattelun välttelemistä. Perjantaina tulin viettäneeksi töissä enemmän kuin pää salli, mutta piti saada hommia valmiiksi. Sain ja olen voinut unohtaa ne kotona. Illalla bongasin Ruotsissa olleen fanitappelun ennen matsia, joten syy ei voinut olla AIK:n tappio. Outoja nuo ruotsalaiset.
Eilinen sujui ihan omassa rauhassa. Roikuin yllättävän paljon säteissä mutta en viihtynyt niissä. Alkaa kaiketi tulla kyllästyminen sättäilyyn. Voisin sanoa viimein. Olisi ollut hyvä, jos olisin jaksanut tehdä webbisivuja, mutta pitää välillä levätäkin. Onneksi kaverin bileet siirtyivät muutaman viikon päähän. Mese vilkkui ja tulin siivonneeksi näppäimistöäkin.
Tänään olen saanut meseen mukavan nuoren naisen, johon tutustuin aamusella sättipiipahduksella. Hän saanee mut muistelemaan japanin oppejani, koska heitin pari lausetta japaniksi hänelle ja hän taisi innostua "mahdottoman" kielen oppimisesta. Huomasin, että vuoden opit ovat ruostuneet pelottavan tehokkaasti. Piti kaivaa jo monisteniput esiin.
Tämän viikonlopun aikaisissa keskusteluissa olen huomannut ikäviäkin seikkoja - lähinnä parisuhteellisten keskustelukumppanieni kanssa. Miehet ihan liian helposti unohtavat, mitä heillä on (tyttöystävä, asuinkumppani tai vaimo) ja sitten suhde alkaa takkuilla. Miehet, huomioikaa naistanne! Hyväilkää, kosketelkaa ja viettäkää laatuaikaa! Parisuhde on jokapäiväistä työtä eikä suhteen ylläpito ole vain toisen vastuulla! Valitettavasti liian usein ei huomaa, mitä elämässä on ennen kuin sen jonkin asian menettää.
Semmoista ajatusvirtaa tällä kertaa...
1 kommentti