Blogi
Syyskuu 2006
Sekakieliajattelua
torstai 28.9.2006 klo 21.35 (tallennus 28.9.2006 klo 22.09)
Viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti lauantai kokonaisuudessaan. Eräs ystäväni tuli ensimmäistä kertaa käymään luonani ja aika suorastaan hurjasteli. Päivän kruunasi Minyan läksiäiset eli syömistä ja pelailua mainiossa porukassa. Tosin muutama kehtasi lähteä heti ruuan jälkeen mutta tunnelma oli sitäkin nauravampi. 
Luulin yön päättyvän kotimatkaan Kallion kautta mutta pitikin hakea kamerajalusta lähtöpaikasta. Saman tien päädyin nörtteilemään langattoman tukiaseman toimimattomuuden kanssa. Heitin puolikolmen aikaan pyyhkeen kehään ja pääsin viimein nukkumaan. 
Eipä mennyt kuin viikko niin löysin itseni taas matkaamasta; tällä kertaa yksin ja SiniYkkösen siivillä ihan Tukholman Arlandaan saakka. Luulin, että matka olisi tympeä mutta turpaan tuli sillä osastolla. 
Tapasin kamalan paljon kolleegoitani muista maista ja tiistaisen pitkän työpäivän pituinen reissu pidentyi vuorokaudella. Päivä oli ensin uuden version koulutusta (ei juurikaan paljoa uutta mulle) ja koulutuksen päätyttyä päädyin hotelliin, jonne ei huonevarausta ollut tullut. "Visa" vinkui; onneksi sellainen oli mukana.
Illalla sovimme parin kolleegan kanssa menevämme syömään jonnekin keskustan ravintolaan. Matkalla sinne juna viivästyi, kun asemalla todennäköisesti AIK:n ja Hammarbyn kannattajat ottivat yhteen AIK:n hävittyä 0-2. Paikalle hälytettiin kymmenkunta poliisin pakettiautoa poliisikoirineen. Myös helikopteri pörräsi taivaalla. Kun ilmoitin mahdollisesta myöhästymisestäni toiselle kollegoistani, hän vastasi "Try stay out of trouble " Jos kolleegani olisi ollut nainen, olisin luultavasti yrittänyt iskeä, koska välillämme on niin upeasti toimiva kemia. Hänen onnekseen jätän varatut miehet rauhaan.
Päivästä tuli pitkä, kun aamulla herätys oli 5.40 ja nukkumaan pääsin Suomen aikaa joskus puoli kahden tietämillä. Kolme siideriä ruuan yhteydessä ja jälkeen nautittuina takasivat hyvin unenpäästä saamisen.
Jos ke-aamupäivän jysärin perusteella pitäisi päättää, menenkö koskaan enää Ruotsiin en menisi. Jokainen pään kääntäminen ja askel tuntui päässä TU-TUM. Onneksi se meni ohi jossain kohtaa englantia höpisten ja pohjoismaista yhteistyötä kehittäen. Suunnitelmien muutoksista yksi olennainen jäi multa huomaamatta: paluulento oli aikaistettu 17.30 -> 15.00, joten ollessani Arlandassa 16.30 pääsin selvittelemään lippusotkua. Sain vaihdettua lipun 18.15 lähtevään lentoon, joka oli fyysisen koneen vaihtamisen vuoksi tunnin myöhässä. Sentään pääsin kotiin. Ikävä olikin jo jämäkkää sänkyä ja Tempur-tyynyäni.
Aamu alkoikin englanninkielisin ajatuksin. En muista enää aihetta, mutta englanniksi ajattelin vessasta poistuessani. Totesin olevani kotona ja aamukymmeneen mennessä olin ajatuksiltani lähes täysin suomenkielinen. Tosin Samille vastasin kerran "Yeah", kun hän tuli juttelemaan. Päivä on ollut lähes täysin töitä, kun piti ottaa töitä mukaan kotiin. Onneksi siitä maksetaan... Nyt on loppuilta vapaata
Lisää kommentti
Valvomista ja aaltoilua
perjantai 22.9.2006 klo 23.08 (tallennus 22.9.2006 klo 23.23)
Reilu viikko edellisestä raapustelusta ja melko paljon on tapahtunut. Laiskottelua eli ei lainkaan fillarointia tai treenejä mutta kamalasti töitä ja asiakasristeily Tallink Galaxylla. Heilumista aamuyöstä diskon tanssilattialla kumipohjakengillä...
Viime viikolla yhtenä iltana Minya poikkes iltateelle ja sai hieronnankin kaupan päälle. Uskallan kertoa, kun neito siitä kertoo omassa blogissaan. Kävi hakemassa täytettä sarjojen muodossa läppärilleen. Olipa mukava saada yllärivieras pitkästä aikaa...
Tämä viikko on mennyt pääosin risteilytunnelmissa. Tiistaina mentiin laivalle, luennoitiin, syötiin, juotiin, tanssittiin ja törmättiin naapuriin. Keskiviikkona - risteilyn jälkimainingeissa ollessa lauantaina - nukuttiin katkonaisesti 3,5h. En tiedä. Voipi olla, että tuli ihastuttua erääseen asiakkaaseen. Ah, mitkä ruskeat silmät! Enkä nyt tarkoita sitä julkisuudessakin ollutta kaunotarta, joka istui kanssani päivällispöydässä. Enkä sitä upeata blondia, joka vei tämän miehen ensi kertaa diskon tanssilattialle.
"Asuksä Malminkartanossa?" pelästytti hetkeks laivan tanssiravintolassa. Yks mies kysyi multa niin. Vastasin myöntävästi. Se sit kertoi, että tunnisti mut. Ja mä siihen "Mistä?" Kuulemma autotallissa ollaan nähty. Aika mukava kaveri, joskin alkoi iskeä aamuyön tunteina työkaveriani.
Huomenna on mielenkiintoinen päivä. Ensin saan viettää erään ystäväni kanssa kahden aikaa ja illalla Minyan läksiäispippalot kutsuvat. Hyvää kannattaa odottaa, myös aamun tiskaamisia.
Lisää kommentti
Kurkkukäheyttä
tiistai 12.9.2006 klo 22.59 (tallennus 12.9.2006 klo 23.32)
Sunnuntaina tuntui vilu - kylmät kädet ja muuten kuuma iho - kesken ankaran nörtteilyn. Lämmöksi mittari näytti 37,0 mutta itseäni hieman ihmetytti, että noin pieni lämpö tuntui jo. No, lepäilin sohvalla Sormusten ritareita katsellen. Sohvalla lojuessa mieleen tuli pari parannusehdotusta: se aiemminkin mielessä käynyt nainen kainaloon ja isompi näyteikkuna leffalle kuin tuo 28-tuumainen vanhanmallinen telkkari. Hyvähän tuo on, mutta turhan pieni. Haaveissa on tietenki tykki ja motorisoitu valkokangas. Mitäpä muutakaan tälläsellä miehellä vois olla mielessä, kun yksi isoisistä oli tekniikan suhteen kuulemma sangen kokeiluhenkinen.
Lottovoiton tarttis ni sit vasta vois sellasta miettiä. Tosin ei raha varmastikaan sitä onnea toisi. Helppoutta ja materiaa se toisi. Ehkä myös kateutta joidenkin silmiin... Nyt taisin harhautua vähäsen.
Niin, maanantaina eli eilen oli vähän nahjusmainen päivä töissä. En tuntunut saavan oikeastaan mitään aikaan. Iltakin meni vain ollessa. Tänäaamuna heräsinkin ekan kerran kuudelta ihan märästä sängystä kurkku rutikuivana. Palelin ja vapisin. Heitin märän pussilakanan pois (nukun siis pussilakanan ja täkki pussilakanassa -yhdistelmän kanssa) ja kaivoin isoimman pyyhkeeni ja kuivan pussilakanan kaapista. Pyyhe meni märän lakanan päälle ja pussilakana sai suojata ihoani kostealta täkiltä. Nukuin katkonaisesti osin torkulla seitsemästä lähtien olleen herättikellon ja osin palelun vuoksi kahdeksaan saakka.
Lämpöä ei ollut, ääntä tuli eikä nenästä tullut limaa, joten päätin mennä töihin vähän myöhässä. Kiitos kurkkupastillien keksijälle! Ilman niitä - pastilleja siis - en olis pärjänny tai saanu ääntäni rohinaa kovemmalle.
Lueskelin taas deitti-ilmoja. Niin olen tehnyt erosta saakka, mutta oon vastannut vain yhteen ilmoitukseen sinä aikana. Sekin ilmo etsi kävelykaveria tästä läheltä. Pitääkin soitella joku ilta ja kysellä, miten hänellä menee...
Urheilullinen, sopusuhtainen, kaljamaha, itsestään huolta pitävä... Hmm... Urheilullinenhan ei voi olla sellainen, joka jaksaa olla tatamilla pari kertaa viikossa pompoteltavana, joka pelailee korista, joka jaksaa fillaroida töihin 9,5 kilsaa parhaimmillaan 24 minuutissa, eihän? Sopusuhtainen ei voi olla mahakas noin satakiloinen ja reilu 180-senttinen mies olematta kuitenkaan kaljamahainen, koska ei juo kaljaa. Käyn suihkussakin tarvittaessa päivittäin, joten pidän huoltakin itsestäni. Leikkaan kyntenikin välillä.
Sitten pitäisi lähettää myös kuva, jonka perusteella toinen vastaa tai jättää vastaamatta lukematta viestiä. Ei kiitos. En tajua, miksi lueskelen deitti-ilmoja. Yleensä ei tule halua vastata, mutta viikonloppuna sellainen fiilis tuli. En kuitenkaan vastannut vaan heitin bookmarkin muiden mielenkiintoisten ilmoitusten joukkoon. Ehkä vastaan kuukauden kuluttua siihen, jos ilmoitus on vielä eetterissä, tai sitten en. Todennäköisimmin en vastaa. Ei siitä kuitenkaan tulisi mitään vaikka tämä nainen muistaakseni harrastaa valokuvausta. Olisi ehkä jotain puhuttavaa, mutta menisi yli hilseen, jos pitäisi sulkijan nopeuksista tai aukoista jutella syvällisemmin.
Hämmästelin eilen tulevien tapahtumien paljoutta: Ens viikolla on firman risteily Tallinnaan uudella Galaxylla keskellä viikkoa. Saman viikon lauantaina kaverini on tulossa päivällä kyläilemään ja sitten menen Minyan läksiäisillanviettoon. Samaan aikaan Doc haluais mun olevan sen ja tuoreen avovaimonsa tupareissa. Seuraavana lauantaina on kaverin 40v-bileet ja viikko siitä menenkin Turkuun yksiin tupareihin. Sinne lastina olis tämän hetken tiedolla kolme kuulemma pientä ja söpöä naisimmeistä. Toivottavasti edes automatka on suht rento.
Kuitenkin ensin pitää ottaa rennosti tuleva yö, etten tuu kipeeks. Menee ens viikon risteilyvalmistelut kaikkien osalta päin pyllyä ainakin osittain, jos yksikin sairastelee... Lohikäärmebalsamia pitää levittää kaulaan, kun meen unille... Seuraavalla kerralla sit lisää. Moido!
Lisää kommentti
Savua...
sunnuntai 10.9.2006 klo 13.35 (tallennus 10.9.2006 klo 13.56)
... tulee edelleen korvista. Hässäkkä duunissa jatkui ja oli perjantaina pakko panna tuulemaan oikein urakalla. Myös Steven suruaika jatkui ehkä eiliseen saakka. Aussin Brisbanessa asuva mesekaverini kävi Australia Zoolla ja kirjoitti oman tervehdyksensä lisäksi mun lyhyen version. Kunnioitus Steveä kohtaan kasvoi joka kerta, kun katselin jonkun muistoohjelman tai Croc Files -jakson.
Keskiviikkona olin taas Akarissa Miran pomputeltavana. Ihan kuin kehon kiusaaminen ei olisi riittänyt, menin firman koriskerhon mukaan tunnustelemaan porukkaa. Olipa petollisen pitävä lattia! Sen siitä saa, kun on viime vuodet pelaillut pääasiassa ulkona hiekkaisella ja muutenkin liukkaalla asfalttikentällä. Pitää varoa polvia ja nilkkoja, koska pitoa on ihan liikaa... Ehkä totun siihen. Torstain treeneihin en onneksi mennyt tunti koriksen päättymisestä, koska olisin varmaankin ollut satakiloinen raato ennen treenien päättymistä. Perjantaina tunsin, että on tullut urheiltua; jalat olivat ihan muussina ja aamulla sängystä noustessa kiitin, etten nuku lattialla.
Perjantaina tuli eräänlaista painostuspostia, mikä sai mut nörtteilemään urakalla toisena viikonloppuna peräkkäin. Eräät pitkään kesken olleet sivut ovat saaneet kyytiä ja tulevat saamaankin. Tuntuu, että pitäisi olla valmista aika nopeasti. Liekö osaaminen jotenkin kasvanut, kun sain tehdyksi mielestäni erittäin vaikean systeemin lähes tosta noin vaan?
Tänään pitäisi erään ystävän tulla Stadiin mutta hän ei ole ilmoitellut mitään aikataulustaan. Pakko myöntää, että vähän oon pettyny mutta onneksi en nykyään ota muiden lupauksia niin tosissani kuin ennen. Ainakaan tapaamiseen liittyviä lupauksia... Luottamuksen puute muiden ihmisten lupauksiin ei ole hyvä merkki. Alkaako musta tulla heti kolmikymppisyyden myötä kyyninen pessimisti? Toivottavasti ei...
Lisää kommentti
Höyryä jos korvista tulis...
tiistai 5.9.2006 klo 21.00 (tallennus 5.9.2006 klo 21.40)
Töissä on ollu oikee hulina viikon verran, kun oon joutunu tunkemaan nenääni sellasiin paikkoihin, joihin se ei enää kuuluis. Tekniikasta on tekijät erilaisilla lomilla eivätkä tuuraajat tiedä tarpeeksi asioista. Olis uutta systeemiä testattavana, mutta ei sitä ehdi kuin ajatella pari sekuntia kerrallaan, kun seuraavaa kyselijää tulee milloin mistäkin tuutista. Huomenna saan vapautuksen päivystysasioista ja voin keskittyä versioon. Jäänee nähtäväks...
Tänään huomasin, että tää blogaaminen on tainnu olla terapeuttista, kun päässä ei ole niin tungosta kuin vois ajatella olevan. Pakostihan tää jotenkin vaikuttaa aivoihin, kun näppiksellä hakkaa päätä, jotta saa jotain tekstiä aikaan.
Tulin myös ajatelleeksi, että mulla oikeasti on asiat aika hyvin: on vakituinen ja suht hyväpalkkainen duuni, joka kattaa yhtä hyvät menot; kämppää ja autoa maksan omaks, samoin monia kodin systeemeitä. Voishan sitä surkutella, että menee surkeesti, kun ei oo murua, jota vois pitää hyvänä. En nyt vaan jaksa. Ehkä niin monien sanoma "rakkaus hyppää syliin, kun sitä viimeks odottaa" toteutuu joskus. Tosin voin olla liian hömppä luonne, että rakkaus mua karttelee, kunnes musta tulee kyyninen ja ryppynen papparainen, joka vielä unelmoi kuuskymppisenä omasta muksusta. Toivottavasti noin ei mee.
Sen tosin päätin tossa eilisiltana, kun taas meni sätissä puol tuntia mukavalta vaikuttavan naishenkilön kanssa jutellessa, että tungen heti kättelyssä monksunetin osotteen tai kuvan sätti-ihmisen nenälle, jotta säästyy aikaa tämän ollessa pinnallishenkinen. Taas tänäänkin yks ystävä ihmetteli, miten oon edelleen sinkku. Sitä voisi kysyä melkein kaikilta sinkkunaisilta. Itse voin sanoa, että olen nirso pidemmän päälle, koska parisuhteen olis hyvä perustua ystävyyteen ja molemminpuoliseen toisen ihailuun, jotta homma voisi kestääkin. Pinta tuppaa rapistumaan ja eikä tartte kuin kompastua kerran johonkin niin kaunis kuori on rikki. Tosi on, että mieluummin katselisi silmiä miellyttävää tyyppiä mutta joskus vuodet kuitenkin voittavat ja sisäisen upeuden on pakko tulla esiin.
Tästä pääsenkin hieman suruisempaan aiheeseen eli Steve Irwinin kuolemaan. Kyseessä on itselleni veikeä tuttavuus neljän vuoden takaa, kun aloitin omassa kodissani Animal Planetin laadukkaiden luontodokumenttien ajoittaisen katselemisen. Steve oli aussilainen matelijafanaatikko, jonka eläintuntemus ja -tietämys oli upeaa katseltavaa, kun sitä sävytti hauska ja karismaattinen esiintyminen. Kaveri pani itsensä likoon aina jokaisessa dokumentissa jonkun matelijan kanssa; käärmeistä liskoihin ja allitiileihin. Eilen hän sitten kuoli vedessä kuten oli itse ennustanutkin. Rausku osui terävällä ja myrkyllisellä pyrstöllään suoraan sydämeen. Luin tänäaamuna monilta sivuilta ihmisten tuntemuksia ja tuli aamu avattua itkien.
Alkuillasta juttelin Ausseissa asuvan ystävättären kanssa. Hän vie tervehdykseni Steven muistokirjaan Australia Zoohon, Brisbanesta hieman pohjoiseen. Saitti voi olla "hieman" tukossa Steven kuoleman johdosta. Tässä Stevestä Wikipediassa. Koko Austraalia näyttää olevan sekaisin tapahtuneesta. En ihmettele, koska mies oli tosi upea tyyppi.
1 kommentti
Hienosäätönörtteilyä
sunnuntai 3.9.2006 klo 23.23 (tallennus 3.9.2006 klo 23.32)
Tulipa urakalla väännettyä koodia. Innostuin eilisestä, joten yleensä tylsä sättäily sai väistyä php-koodailun tieltä. Taiteilin näihin blogeihin kommentoinnin. Vielä voisi lisätä tuonne menuun kuukausilinkit ja vaikkapa kuukausien alle jopa merkintälinkit... Katsoo nyt, mitä innostun tekemään.
Muuta en olekaan tehnyt tänään. Missä niitä elämiä olikaan?
1 kommentti
Vastatuulta, aikidoa ja nörtteilyä
lauantai 2.9.2006 klo 17.16 (tallennus 2.9.2006 klo 17.39)
Keskiviikkona toteutin rääkkini - vieläpä voimakkaan vastatuulen kera. Kotona ehti olemaan ennen treenejä pari tuntia ja Mira pomputteli meikäläistä heti alkuun.
Torstaina olin pitkään töissä mutta sain vähän ennen kuutta mieleen mennä treeneihin. Juu, autolla olin ja sen vuoksi uskalsin reilu puol tuntia ennen tehdä moisen päätöksen. Hain kamat kotoota ja päräytin ekan kerran kesän jälkeen Jukaraan treeneihin. Jani veti yllättävän löysät treenit, mutta takki oli litimärkä ja tankki sitävastoin lähes tyhjä. Mutta teki hyvää!
Eilen tyydyin vain hieman venyttelemään. Illalla väsytti yllättävän aikaisin, mutta ei ihme, jos ottais huomioon viikon aikana kerätyt univelat ja eilisaamuisen herätyksen aikaisin päivystämään. Töissä sain valmiiks yhden kesän projekteista. Toivottavasti asiakkaitakin miellyttää...
Tänän katselin päivän aloitukseksi leffan "Must Love Dogs", jossa pääosien esittäjien (Diane Lane ja John Cusack) kemiat tuntuivat pelaavan yhteen melko kivasti. Sen jälkeen olenkin ryypännyt teetä ja häärännyt webbisaittini parissa tehden muutoksia.
Poistin yläpalkin ja nyt koko valikkorakenne on oikeassa reunassa. Tekniset muutokset, joita tein pääosin vieraskirjan ja blogin toimintaan, koskettivat yllättävän moneen paikkaan. Mokailin blogin autoretken jälkeisten otsikoiden kanssa, joten ne saattavat olla muuttuneet edellisestä lukukerrastasi. Nyt on mahdollisuus rakentaa vieraskirjaan vastaustoiminto ja tähän blogiin kommentointimahdollisuus. En tiedä, teenkö ne heti, mutta ei kannata niitä heti odotella. Jos en saa mieleen parempaakaan tekemistä...
Ensin pitänee syödä, kun alkaa olla nälkä.
Lisää kommentti