Eikä edes ota päähän muiden onni!
Kummallinen päivä tänään. Kääretorttujani syötiin innolla tänään töissä ja kuulin viimeisimmän ihastukseni menevän parin viikon kuluttua naimisiin. Tein messengerinikin listasta huomion, jonka mukaan suurin osa siellä olevista naispuolisista kontakteistani on joko varattuja tai yksinhuoltajia, joita ei voisi kiinnostaa mies yhtään. Yleensä muiden parisuhdeonni saa mieleni apealle vaihteelle, mutta ei tänään. Tältä siis tuntuu, kun on toisen puolesta aidosti iloinen... Taas yksi tunne, joka on sanoinkuvailematon! 
Liekö syynä pieni innostus kuunnella 80-luvun tuttuja biisejä Twisted Sisteriltä: "Come Out and Play" ja "Leader of the Pack" ♫? Huomaan panevani niitä soittojonoon vähän väliä. Enkä ajattele biisejä kuunnellessa sanoja yleensä, koska kuitenkin moni fiilikseltään hyvä biisi on sydänsurusta...
Viikonloppuna tuli sitten vain oltua ja möllötettyä. Sätissä istuttua aikaa korvasin pelaamalla, joten en koneelta ole mihinkään päässyt.
Tänään töissä tuli kutsu korista pelaamaan torstaisin klo 16 - 17.30. Tekisi mieli kokeilla, millainen porukka siellä on kasassa. Ehkä joku torstai eksyn sinne. Sillä ainakin tuo mahakin saisi kyytiä. Toisaalta torstaisin olisi Riston treenit klo 18.30 Jukarassa, joihin varmastikin haluan mennä, kun saan kunnon inspiksen aikidoon taas kohtapuoliin...
Ehkä hyvä mieleni on tuotosta onnistumisista työasioissa. Tosin tänään taas muistutettiin, että mun pitäisi tanssittaa asiakkaidemme edustajia ens kuun puolivälin asiakasristeilyllämme. Mikäs siinä, jos osaisin 1) saada tikusta asiaa (smalltalk) ja 2) tanssia.
Huomaan myös harkitsevani taas huomiselle rääkkiä: fillarilla ensin töihin ja illalla Tiksiin treeneihin. Jos sen teen, ei torstaina varmaankaan jaksa fillaria ajatellakaan.
Pöydällä lojuvasta kameran muistikortista tuli mieleen, etten ole Korkeasaaressa käynyt tässä kuussa kertaakaan, mutta ehkä Ranuan ja Ähtärin vierailut elokuun aikana kompensoivat hieman. Reissusta on kohta jo kuukausi enkä ole kuvia kehittänyt vasta kuin reissun ekalta päivältä. Jospa tällä viikolla saisin toisenkin päivän käsiteltyä, koska viimeksi sunnuntaina harjoittelin kuvaamista jälleen, kun tuli vettä taivaalta kuin saavista kaataen. Yritin saada ikuistettua terävänä kohdentunutta vesipisaraa tai jotain sen aiheuttamaa ilmiötä. Suurin osa kuvista on oikeasti ihan täyttä epäselvää vesisadetta. Ehkä joskus saan sellaisenkin kivan kuvan...
Taidan nyt, kun tuottavalla päällä olen vielä, tehdä Jukaralle palautteen jättämissivun. 
Oon ollu 30w yli kolme ja puol vuorokautta tätä aloittaessa. Vielä ei tunnu kamalan pahalta. Tosin eilisiltana ystävien seurassa vietetty ilta tuotti aamuväsymyksen - vai olisiko syypäänä muutama viskilasillinen. Avasin yli vuosi sitten edellisen työnantajan erolahjan: kymmenvuotisen Laphroaig-pullon. Tuntui sopivalta avata se ystävien kanssa omissa suhteellisen vähäkosteisissa bileissä. 
Varsinainen vanhenemispäivä meni pääosin töitä tehden. Mukava yllätys oli, kun kunniakseni oli kakkukahvit ja kuohoviiniä. Luulin, ettei vielä näin varhaisia tasavuosia juhlisteta töissä. Illalla en sitten mennyt treeneihin, koska jos siellä olis tullu ilmi mun syntymäpäivä, kroppa olis hajonnu niihin 30 heittoon, jotka olis heitetty säälimättä ja yhtäsoittoa.
Sen sijaan jatkoin venyttelyputkeani pihalla vesisade kaverinani.
Keskiviikkona menin töihin fillarilla. Työpisteelle istuessani olin ollut jo kolmeen kertaan suihkussa: KehäI:n varrella, työpaikan vieressä ja kellarin pukuhuoneessa.
Takaisin ajellessa oli aivan kamala vastatuuli. Silkkaa hulluutta oli lähteä 1,5h kotiin pääsemisen jälkeen Tiksiin treeneihin. Onneksi siellä treenit päättyivät hieman etuajassa, kun halusivat hioa tänään ollutta näytöstä. Tosin Jarkon ja Ullan näytös alkoi näyttää sen verran hurjalta puolivoltteineen kaikkineen, että se varmaankin on ensi vuonna vielä upeampi! 
Torstai oli töiden jälkeen pyörremyrskypäivä: viikkasin, järjestelin, piilotin, tiskasin, pyyhin, imuroin, ostostelin ja hikoilin kamalasti. Välillä taisin lepäillä venytellen.
Eilisaamuna en herätessä ensin tajunnut, että olin kotona. Oli hurjan siistiä!
Työkaverit päästivät mut aikaisemmin kotiin ja eräs piirsi rastin seinälle (oikeastaan fläppitaululle) ja siihen viereen "Mika lähti kotiin 14.54". Sain tehdä tarvittavat valmistelut (kaksi kääretorttua, neljä uunivalmista pakastepatonkia, pilkotut kurkut ja porkkanat, jne.) ja käytyä suihkussakin hieman väljemmällä aikataululla.
Aloitin iltani vieraitani odotellessa glögillä, jossa oli tilkka irkkuviskiä ja hunajaa. En tarkalleen tiennyt, ketkä olivat tulossa, joten hieman "jännitti". Kutsu oli lähtenyt vasta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 14 ystävälleni. Tiesin, että osa toisi mahdollisesti avecin ja ettei osa tulisi paikalle. Lopulta bileissä oli kahdeksan vierasta, joista yksi oli täysin uusi tuttavuus. Oli erittäin mukava ilta ja tosi hyvin olin tarjoiluni syömispuolen suhteen arvannut. Limuun kukaan ei koskenut, mutta teetä taisi mennä sitäkin enemmän. 
Mukavaa oli saada ystäviä kylään. Tosin huomasin jossain vaiheessa, että kaikki paikalle tulleet olivat jotenkin kytköksissä nettielämääni: sätti tai muuten vaan sitin vaikutusta... Kiva niin, mutta ei kutsutuissa ollutkaan kuin kolme ihmistä, joihin olen tutustunut IRL Jukaran vaikutuspiirissä. Kukaan heistä ei kuitenkaan saapunut paikalle. Heillä lienee syynsä...
Ennen ensimmäisenkään vieraan poistumista käytiin olkkarin puolella tarinatuokio, jossa jokainen kertoi, missä on tavannut mut ekan kerran ja millainen olen hänen mielestään. Hassua, että osa mielsi tapaamisen olleen netissä ja osan mielestä tapaaminen vasta "in real life". Sain kamalasti kehuja. Toivottavasti punastumiseni ei näkynyt. 
Tänään pitänee tiskailla pois nuo juhlatiskit, ettei tapahdu kuin tupareiden jälkeen, että osa tiskeistä lojuu ruokapöydällä kuukausia.
Muuta ohjelmaa ei tälle päivälle ole, mutta eiköhän jotain tule eteen... Huomenna leivon lisää kääretorttuja, joita kuskaan maanantaina duuniin. Teen taas kaksi; mansikkaisen ja omppuisen. Tällä kertaa omppuhillo on Minyan mukanaan tuomaa, joten taitavat työkaverit menettää kielensä... 
Alta vuorokausi tätä aloittaessa... Jänskättää vähäsen, mitä elämällä on takataskussa seuraavalle vuosikymmenelle. Varmaankin upeita valokuvia Canonin kennolla, uusien asioiden oppimista sekä turhien ja väärien asioiden välttämistä. Mutta mistä voi tunnistaa turhat asiat? Tätä tulin miettineeksi jo Miyamoto Musashin "Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys"-kirjan luettuani.
Niijuu! En viikonloppuna aikidoinut ja fillariakin käytin vain sunnuntai-iltana. Mutta sunnuntai aloitti venyttelyn ja jumpan, josta tuli kahden päivän putki, kun tänään töistä savun läpi ajelun päätteeksi venyttelin ja jumppasin pihalla. Leppävaarasta Lintuvaaraan Kehä ykkösen vievän ylämäen poljin yllättävän vauhdikkaasti: nopeus pyörän mittarin mukaan ei missään kohtaa ollut alle 20 km/h mutta kyllä sen hengityksessä tunsi. Happi loppui mutta ei ehtinyt piereskellä. 
Perjantaihin mennessä pitäisi siivoskella, jotta tänne kehtaa kutsua ystäviä mukavaan illanviettoon. Jätskiä, kääretorttua ja teetä... Ei tartte sen kummosempia eväitä, jotta on hauskaa. Enemmän hauskaan iltaan vaaditaan mukavaa seuraa kuin juotavaa... Mun mielipide tuo ja hyvä niin!
On ollu kiva taas fillaroida. Aamulla tuli kaks suihkua niskaan ennen kunnon suihkua. Yllättävän hyvässä polkukunnossa oon, vaikka oli kuukausi edellisestä fillaroinnista duuniin. Matkaa on lyhimmillään 9,5km (viivottimella kartasta laskien noin 8km). Tavoitteena olis vielä tänä kesänä tulla töistä kotiin Kehä kolmosta pitkin, mutta se pitänee ajoittaa jollekin perjantaille, jotta voi palautua koko viikonlopun niin isosta voimainponnistuksesta...
Tällä viikolla on tiedossa webbisivujen koodailua ja hurjankivaa illanviettoa perjantaina (toivottavasti). Sitä odotellessa, moido! 
Tiistaina olin ahkera töiden jälkeen pesemällä auton. Harmittaa, ettei ollut kuin pehmeä pesusieni, koska keulaan jäi monen hyttysen mustat jäännökset. Samalla reissulla huomasin, että mulle oli myyty pyyhkijäsulkaparin sijaan kaksi kartturin puolen sulkaa. Pitänee kävästä joku päivä Automaalla kyselemässä, voisiko pakettiin vaihtaa toisen sulan oikeanlaiseksi.
Keskiviikkona sain töissä erään asian päätökseen ja kotona tein mättöäni (makaroonia ja mausteista kanajauhelihaa sekaisin) ennen Akariin treeneihin eksymistä. Oli ihan mukavaa kolmen kuukauden tauon jälkeen. Sen jälkeen on vaikea saada unen päästä - vai jalasta? - kiinni, koska treenit ovat 20.30-21.45. Onneksi Mira ei vetänyt, koska olisin ollut ihan hajalla kunnon kannalta ajatellen. 
Eilen ajattelin, jos olisin leikkinyt kilttiä nörttiä ja koodannut. En koodaillut vaan venyttelin pihalla kirjaa lukien ja oli vaikea nousta ylös jälleen. Liian hyvä kirja kaiketi tuo Goodkindin "Pillars of Creation"...
Loppuilta meni jutellessa mesessä ja pelaillessa yhtä kaahailupeliä.
Tänään oli piristävä ukkosilma, kun lähdin töistä. Onpas hyvä, että käsittelin auton tuulilasin taas Turtlewaxin "5 sateesta"-tuulilasivahalla... Mitään suunnitelmia ei ole viikonlopun suhteen. Ehkä niitä kuvia voisi katsella sillä silmällä... Muut katsovat muita ihmisiä sillä silmällä mutta mäpäs katselen ottamiani kuvia niin!
Lisäksi oon kahden vaihtoehdon välillä viikonlopun aktiviteetin suhteen: aikidoa vai fillarointia... Kerron seuraavalla kerralla, mitä päätin tehdä. 
Lauantai ja sunnuntai kuluivat Minyan mökillä. Vaihtelun vuoksi oli matkaseuraa sekä mennessä että tullessa. Yllätin itseni eksymällä kerralla oikeaan paikkaan mökille. Kiitos Tielaitokselle (tai vastaavalle valtion laitokselle), että mökkiteillä on nykyisin nimet! Kaikki eivät päässeet mökille yhtä onnistuneesti, joten tuli ajettua hieman ekstraa ja auto on sen näköinen.
Oli mukava syödä muurikkaplättyi, saunoa, syödä hyvin ja viettää aikaa mainiossa porukassa. Kiitos kaikille! Loma päättyi mainiosti vaikka välillä tulikin suunnitelmiin ikäviä muutoksia. 
Töihin pääsin aamulla autolla (en jaksanut polkea) ja olin autuaasti unohtanut salasanani. Loma siis oli onnistunut.
Kolmen viikon läjän sain melkein puretuksi tänään mutta vielä jäi jotain. Meileistä sain lukea, että tälle illalle oli illanistujaiset sovittu, joten en pessyt autoa vaan suunnistettiin viisistään Vltavaan höpisemään. Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa erästä entistä työkaveria...
Pitäisi kaiketi lomakuvia kehitellä sivuille, kun niiden perään kysellään jo... Kaikki luulevat, ettei mulla ole elämää. 
Enpäs sittenkään ajele Pohjois-Karjalaan vaan pysyn lauantaihin saakka kotosalla. Sitten starttaan kohti Kouvolaa, toivottavasti. *nostaa ukkovarpaat pystyyn* Hmm, on varmastikin vaikea kävellä, jos ukkovarpaat ovat kohti taivasta...
Joensuun tienoilta kuulin, ettei siellä ole asiat niin hyvin kuin voisi ajatella. Vastoinkäymisiä. On tämä elämä kummallista, kun ei-niin-jokapäiväisen ihmisen elämän koukerot voivat vaikuttaa mun elämään näin. No, mitä tässä voi muutakaan tehdä kuin purkaa kassi - taas - ja heittää vaatteet kaappiin? Ehkä säädän kuvien kanssa tänään tai sitten en. En tiedä vielä, koska pitää miettiä, mitä teen tällä päivällä ja huomisella.
Olisko hyvä idea olla lomalla? 
Nyt sitten sorruin ja näpläsin blogin. Alku siitä oli jo muodostunut viime viikon maanantaina alkaneella autoretkelläni, kun naputtelin tuntojani päivän päätteeksi eri paikoissa.
Jos tulee mieleen jotain parannusehdotuksia, heitä meilillä tai naputtele viekkuun.
Sain eilisiltana kuulla ikäviä Lieksasta ja aloin miettiä, mitä teen seuraavina kolmena päivänä, kun ei ollut ketään tuttua tapaamislistalla. Sain mieleeni käydä Ähtärissä ja mieli teki myös kotiin kuuden teltassa nukutun yön jälkeen; teetä ja kunnon murkinaa aamuisin. 
Huristelin Ähtäriin, sain hyviä kuvia (168 kpl) mm. Väinöstä (lumileopardista) ja ajoin kotiin. Oli mukava olla muualla mutta oli myös todella mukavaa palata kotiin 2168 kilometriä myöhemmin.
Huomenna pyykkään ja ihmettelen fillaria, koska se tuntui reistailevan ennen reissuun lähtöä. Torstaina ajelen Joensuun suuntaan kevyemmällä varustuksella ja lauantaina sieltä Kouvolan kupeeseen Minyan möksälle peli-iltaporukan illanviettoon. Pakkohan on autoretken kuvia käydä näiden kahden päivän aikana lävitse! 
Olipa kuuma nukkua sisällä viiden telttayön jälkeen. Hurjan runsas aamupalakin oli. Oli tosi mukava nähdä viimein tämä Iisalmen kaveri. Iloa elämään toi myös heidän pikkuisensa, jonka kasvot ovat todella elävät. Ihan kateeksi käy pientä. 
Kuopiossa moikkasin kaveria yli neljän vuoden takaa. Käytiin syömässä ja vaihdettiin kuulumiset. Siitä matka jatkui 40-50 km etelämmäs, missä tapasin kaverin pitkästä aikaa. Tosi upealla paikalla tönö! Yllätin eksymällä postilaatikolle, jonne asti kukaan kaveri ei ole osannut omin nenineen. Vainuni oli siis palannut eilisen jälkeen! 
Päädyin tänään siis Leppävirralle, Kalmalahden rannalle. Upea, noin parisataa metriä leveä poukama ihan vitostien varrella. Kaiketi nimensä lahti on saanut 1808 tapahtuneesta "taistelusta", jossa ei oikeasti taisteltu kunnolla. Käsirysy, jossa suomalaiset vangitsivat kolme venäläistä, yhdeksän suomalaista sai siipeensä enemmän tai vähemmän mutta venäläisten tappioista ei ole tietoa. Kolme tuntia suomalaiset saivat tykistötulta niskaansa.
Alkaa olla viileää iltaisin; päällä on nyt verkkahousut ja fleecetakki. Onneksi otin ne mukaan. Pahus, ettei täällä saa auringonlaskua kunnolla kuviin, koska sillä suunnalla on mäkisiä metsiä. No, upeita laskuja on jo taltioitu vino pino. Huomenna Lieksaan; saas nähdä, onko siellä teltta- vai kotimajoitus... 
Lapissa oli viileää ja vielä viileämpi tuuli. Nautin siiderin keittotiloissa ja sain luvan ladata läppäriä (kävin päivän kuvat läpi samalla). Makuupussista ei näkynyt edes nenää. Aamulla tuli kuitenkin lojuttua pitkään lämpimässä makuupussissa. Sieltä heti oli pakko mennä lämpimään suihkuun ja vasta sitten aamiaista. Tällä kertaa otin lämmintä sitruunajuomaa teemukista normaalin mehun sijaan ja söin sisällä keittotiloissa.
Lähtiessä keskustassa oli joku markkinajuttu. Kyllä tuolla pohjoisessa on upeita maisemia, mutta en jaksanut pysähdellä kuvaamaan niitä tänään. Porojen väistelyssä oli tarpeeksi puuhaa. Ensin vastaan jolkotteli porolehmä vasansa kanssa ja sitten myöhemmin Puolangan tienoilla bongasin ojassa makailevan pari sarvipäätä.
Sain kuulla, että Iisalmessa olisi murkinaa, joten en pysähdellyt turhaan syömään vaan huristelin 350 kilsan verran lähes yhtä soittoa. Välillä piti vaihtaa shortsit jalkaan, kun alkoi tulla hiki ilmastoinnista huolimatta. Ehkä punainen paita ei ole paras vaihtoehto etelään päin ajellessa.
Tulipa ajettua ekaa kertaa kunnolla vikaan Iisalmessa, joten jouduin soittamaan ratsuväen hakemaan mut. Saan varmasti kuulla siitä kuittia vuosia. 
Kotitekoinen valkosipulilla höystetty jauhelihakastike spagetin kyytipoikana maistui tosi hyvältä. Sain Iisalmi-kierroksen ja näin "nuorison" autoineen parkkipaikalla kuin Tikkurilassa konsanaan.
Saa nähdä, miten osaan nukkua sisätiloissa viiden teltassa nukutun yön jälkeen...
Oli paljon parempi nukkua uudella makuualustalla kuin maassa. Tosin telttapaikan valinta aamuauringon suhteen oli huono. Kamalan kuuma oli jo ennen kasia. No, vähensin vaatteita ja lopulta makuusäkinkin. (Ranuan poliisi näyttäytyi juuri täällä campingillä.) Lisäksi masu oli hieman vellinä.
Kahdentoista aikoihin alotin matkan kohti Ranuaa Simon kautta. Voihan vinetto, kun on LAPISSA upeita pikkujokia. Jotenkin en jaksanut pysähtyä kuin yhden kohdalle ottamaan kuvia. Auton mittarissa tuli täyteen 120tkm tiellä 924 olevalla hätälentokentällä. Muistaakseni ilmavoimat harjoittelevat välillä sille laskeutumista. Ranuan eläinpuistoon pääsin puoli kolmen aikaan ja huomasin olleeni reilun 60 kilometrin päässä Rovaniemeltä.
Eilen eksä pyysi kertomaan karhuille terkkuja. Tein työtä käskettyä. Oletin tosin, että terveiset oli tarkoitettu ruskeakarhuille, joten en terkkuja kertonut jääkarhuille, joita oli kolme. Kuvia tuli räpsittyä yli 200, joita jo karsin eläintarhalla. Ahman kohdalla oli enää 40 kuvaa jäljellä, joten muutaman susikuvan oli pakko mennä. 2,5 tuntia vierähti 2,5km mittaisen polun varrella. Sen jälkeen oli ihan pakko syödä sisäänkäynnin vieressä olevassa ravintolassa noutopöydästä masu ihan piripintoja myöten täyteen. Aivan mahtavaa poronkäristystä.
Tämä yöpymispaikka on tähän astisista halvin: 7e. Löysin melko tasaisen kohdan rinteestä, mutta en tasamaalle haluakaan, koska täällä oli satanut aiemmin tänään. Upealla paikalla Ranuanjärven äärellä tämä camping-alue. Hurjan paljon täällä on mökeissä ja asuntoautoilla/-vaunuilla väkeä. Tänään on rentoutumisilta upeassa Lapin illassa. 
En sitten kestänyt kiusausta eilen. Hain ilmaiset tunnukset ja olisin kirjautunut nettiin, jos tunnukset olisivat vain toimineet. Luin kirjaa ja otin rennosti. Illalla sain upeita kuvia auringonlaskusta. Yöllä yhden aikaan heräsin sateen ropinaan. Tosin ropina ei tullut ylhäältä vaan alhaalta. Aamulla totesin diagnoosin oikeaksi: makuualusta ei halunnut jatkaa reissua enempää vaan hajosi. Onneksi Vaasan Intersportista löytyi 50% alennuksella uusi Haltin 60cm leveä ja 3cm paksu ilmatäytteinen alusta.
Huristelin kaverin luokse Sieviin. Näimme edellisen kerran pari vuotta sitten, kun hän oli saanut juuri pojan ja itse olin minuuttiaikataululla. Nyt onneksi oli enemmänkin aikaa.
Näin tytöt ja pojan, jotka olivat kasvaneet tosi paljon, sekä ukon. Poika alku-ujostelun jälkeen ei vierastanut yhtään mutta tytöt eivät edes sen vertaa. Tytöistä nuorempi suoritti kuulustelun:
- Onkos suilla vajmo? Ei.
- Aijotko hankkija? Tarkotus olis.

Sieltä ajelinkin Ouluun Nallikarille. Aurinko paistoi niin upeasti tuulilasiin, että päätin kiertää Oulun keskustassa eri reittiä kuin olisi ollut optimaali. Onneksi täällä on käyty ennenkin ja tiesin, miten eri tavoin Nallikarille löytää.
Oulun Panoulu-WLAN ulottuu tänne saakka enkä voinut kestää kiusausta kokeilla sen toimivuutta. Kauaa en netissä ollut, koska akku ei riitä pitkään muuten. Katsotaanpa, miten hyvin tänä yönä nukutaan. Pakko myöntää, että olen aika hajalla viime yön maassa nukkumisen jäljiltä...
Olipa hyvin nukuttu yö. Tosin tuli oikein hiki, kun makuupussi lämpeni. Kaipa käyn kuumana tästä retkeilystä.
Eksä ilmoitteli itsestään kesken "gourmeeaamupalani" (kaurapuikulaa, maksapasteijaa tuubista, kurkkua ja vadelmaista sekamehua sekoitettuna kivennäisveteen), joten höpöteltiin aikamme vähän yli yhdeksän aikaan. Leiri oli purettu kymmenen aikaan ja aloitin päivän retkeni Yyterin särkiltä.
Särkät olivat kuin ulkomailta konsanaan! Mieleen tuli Agadir ja sen 12km pitkä hiekkaranta. Kamalan paljoa en tohtinut rannalla kuvata, tosin kauniit naiset taisivat olla vasta tulossa rannalle. Kolmen kaunottaren porukan bongasin dyyniltä, mutta olin niin lähellä, etten viitsinyt ottaa kuvaa. Pian vaikka olisin joutunut tyttöjen piirittämäksi ja muistikortti olisi täyttynyt mitä ihmeellisimmistä poseerauksista.
Seuraavaksi menin kaverin suosituksen vuoksi Yyteristä vielä luoteeseen, Kalloon. Majakalle asti en viitsinyt mennä, kun siellä oli jotkut purjehduskisat. Sen sijaan muistelin lapsuuttani ja hyppelin rantakallioilla kiveltä toiselle.
Alkumatkan ajelin pikkuteitä pitkin. Otin neljän potkurin tuulivoimapuistosta kuvia. Seuraavan kerran pysähdyin upealle saarelle siltojen välillä ottamaan sillalta kuvia. En olekaan ollut ennen sillalla, joka huojuu rekan ajaessa 80km/h sillan yli. Sillalta bongasin kaukana vedessä olevan valkean läntin. Kameran silmän kautta katsellen vaikutti, että se on joutsen, joka pesi itseään. Toivottavasti kuvat onnistuivat! 
Pikkuteillä ajaessa aiheutin eräälle 50-60-vuotiaalle miehelle pihaansa haravoidessaan ihmetyksen: tietä pitkin menee kohti Vaasaa sininen leijona! Jonkun aikaa sen jälkeen 26 asteen ulkolämpötilassa ajelin kartturin ikkuna auki ja tien kunto alkoi huonontua. Siitä ilmoitettiinkin 6km matkalla olevan työssyjä. Oli kuoppia ja paikattuja kuoppia (nokare asfalttia reikään). Päätin loppumatkan, kun kasitielle pääsin, ajaa suoraan hyväkuntoisella tiellä keskimäärin satasta. Kiitin hyvää valintaani ostaa auto, jossa on ilmastointi. 
Söin matkalla lihapullia ruotsiksi ja Vaasaan päästyäni pälyilin torin ympäristössä parin tunnin ajan. Voi sitä riemua, kun löysin mainiot Haltin vedenpitävät lenkkarit Top-Sportin alennusmyynnistä. Maanantaina olin lähtiessä jättänyt vanhat lenkkarit kenkätelineeseen, koska ne eivät enää oikein toimi. Citymarketistä löysin sopivan sisälampun autoon ruokaostoksilla ollessani. Ruokaostokset ovat hieman suppeampia nyt kuin kotona ollessa. Ei voi ostaa mitään vain kylmässä säilyvää. Sitten tänne Vaskiluotoon, kun päätin olla välillä yhden illan rauhallisemmin.
Pari pikkupoikaa huomasivat telttani ja jäivät hetkeksi katselemaan sitä. En ensin tajunnut, mikä heitä kummastutti, mutta kun vaihdoin läppärin kanssa paikkaa, tajusin: ulkoteltan kanssa liepeet levitettynä tuo näyttää lentokoneelta tai ufolta
Pitänee käydä kysymässä, mitä nettiyhteys maksaa. Täällä olisi WLAN-tukiasema... Saa nähdä, kestänkö kiusauksen...
Pelkällä sisäteltalla sai nenä hieman tuivertaa tuulessa, joka ei onneksi ollut liian kova tai kylmä. Kuitenkin noin 12-14 asteessa yöllä pienikin tuuli tuntuu. Eipä ainakaan tarvinnut miettiä raikkaan ilman saamista. Enkä ole herännyt auringon leikkiin nenälläni kuten tänäaamuna tapahtui. Olin eilen unohtanut käydä kaupassa, mutta onneksi mukaan tarttui kotoota leipää ja kurkkua, joita kaadoin kurkusta alas Fantan voimin. Pesin hampaat ja purin pienen leirini.
Ajoin Tammenterhoon (Ruissalon luontokeskus tms.) ja bongasin mukavan aamulenkin kohteen. Kävelin luontopolkua Marjaniemen luontopolkua upeissa maisemissa ja kävin kallion päällä olevassa lintutornissakin. Sieltä näin piiiiitkälle ja sain Turustakin kuvia ihan eri vinkkelistä kuin normitallustaja. 
Aamulla leiriä purkaessa repeytyivät shortsini, joten päätin mennä vielä Turun keskustaan metsästämään uusia ja samalla syömään. Kävin jopa Sokoksella - joka oli kuulemma sen jälkeen tyhjennetty, kun oli ollut palohälytys savuttaneesta lampusta johtuen - mutta toimenalansa hoitavat reisitaskulliset löysin Dressmanista hintaan 15e.
Puoli kahden aikoihin karistin Turun pölyt renkaista ja suunnistin kohti kasitietä. Kyselin Porin kaverilta, olenko ihan väärään aikaan liikenteessä. Sovittiin, että soittelen sadan kilsan päästä uudelleen. Lopulta näimme Taalismaan Hesellä, kun siellä oli kiva leikkipaikka kaverin muksulle. Siellä aikamme juteltuamme huristelimme Kirjurinluodolle, jossa pikkukaveri juoksenneltuaan alkoi väsähtää. Tämän jälkeen jatkoimme kaverin luokse kahville (ja teelle), jolloin käytin sähköpistokkeita tylysti hyväkseni ladaten kameran ja läppärin akkuja. Samalla purin päivän kuvat ja katseltiin tähän asti räpsityt kuvatukset. Puoli ysin jälkeen huristelin kaupan kautta tänne Yyterin campingille, jossa yövyn tasaisemmalla ja ehkä pehmeämmällä paikalla hietikkometsikössä; tällä kertaa ulkoteltan viritettyäni.
Kuvat on tätä kirjoitellessa tullut karsittua ja apunimettyä. Kohta maastoudun makuupussiin. Samalla saatan miettiä, millaisia päiviä seuraavat päivät (Vaasa, Oulu ja Ranua) ovat, kun en määränpäissä tapaa ketään tuttuja. Ainakaan en tiedä, että tapaan. Vaasa-Oulu -välillä tapaan hieman enemmän sisämaassa Kokkolan korkeuksilla kaverin, jonka luona käyn päiväteellä. Kivaa - vielä - tämä reissuilu. Voisi tosin olla hieman halvempaa.
Tämä yö maksaa 11e alennuksineen.